Broken

I was raised from a broken seed,
I grew up to be an unwanted weed
Ever faster the time exceeds me,
Little harder again to remember…you.

Held a torch for you, when lightning stroke me,
Once again, hope I died for the last time
Only one I have a thing greater than you,
Little light on the sky every night

Morning dew on the field, where I met you
I was frozen a year, couldn´t get through
Got a sign, not a scar, on my shoulder,
I am not quite the man you take me for…

Fell in love with the weekness within me
Force me the Ring and own me
Guess you found what you´d think would oblige me,
Little version of me to consume you…

I´d give my everything to you, follow you thru the garden of oblivion
If only I could tell you everything, the little things you´ll never
dare to ask me…

Do you really know me?…I might be a God
Show me that you care and have a cry
How do you see me?…as the one?
Can you see my blood when I´m bleeding
How can you love this exile, and how could I desire you
When my pain is my pain and yours is too…

On this deadwinter´s night
Darkness becomes this child
Bless this night with a tear
For I have none I fear…

Seven lifes of a man, passed before me
Seven graves, one for every Love I´ve had
Only once I have broken my so called heart
Only one made me see why they cry

Will I learn how to be one of you someday?
Will I still feel the eyes that behold me
Will I hear what you think, when you see me?
Will it tear me apart if you feel for me…

I´d give my everything to you, follow you thru the garden of oblivion
If only I could tell you everything, the little things you´ll never
dare to ask me…

Do you really know me?…I might be a God
Show me that you care and have a cry
How do you see me?…as the one?
Can you see my blood when I´m bleeding
How can you love this exile, and how could I desire you
When my pain is my pain and yours is too…

On this deadwinter´s night
Darkness becomes this child
Bless this night with a tear
For I have none I fear…

Little broken, always been, a part of you belongs to me
You were never mine to love, but this all has made it easy for me…

Burning feathers, not an Angel, Heaven´s closed, Hell´s soldout
So I walk on the Earth, behind the curtains, hidden from everyone,
Until I find a new life to ruin again…

On this deadwinter´s night
Darkness becomes this child
Bless this night with a tear
For I have none I fear…

- Sonata Arctica

"I may not have gone where I intended to go, but I think I have ended up where I needed to be."
- Douglas Adams

Kuviksen tunnilla suunniteltiin millanen savinen tarjoiluastia tehään. Muuta erityistä ei sitten ollukkaan. Ku vikan tunnin vanhatki oli peruttu. Tai no olihan meillä jotku ihme uskontomessut, missä Järvenpään Laurea ammattikorkeakoulun opiskelijat oli tullu esittelemään erilaisia uskontoja. Tai no ne oli järjestäny sinne ihan niiden uskontojen edustajia esittelemään omaa uskontoaan, mikä oli mun mielestä positiivista. Käytiin äikän tunnilta siellä.

Koulun jälkeen Keravan Suomalaisessa käymään, että josko siellä olis mulle matikan kirjaa, no ei ollu. Sieltä sitten Jäkeen, missä ei myöskään sitä kirjaa ollu, mutta ne katto missä on lähin suomalainen kirjakauppa missä sitä kirjaa on. No se oli sitten Tiksissä. Ihanaa. Iskän kyydillä keskustasta kotiin ja seuraavalla junalla Jessican kaa Tiksiin. Jesku kylläkin jatko matkaa Helsinkiin. Minä sitten kävin sen kirjan ostamassa ja sen jälkeen kirjastossa käväsemään ja maksamaan myöhästymismaksuja. Näin Luisenki jopa Tikkurilassa, se tuli vastaan ku olin menossa kirjastolle. Sitten vaan takasin kotiin ihan vaan, että pääsen puolentoista tunnin päästä taasen istumaan junaan ja vielä kaiken lisäks seuraavaan junaan joka edes lähti Haarikselta. Jos oisin menny suoraan ettimään sitä kirjaa Tiksistä niin oisin säästäny semmoset kaks tuntia, joten ei ollu hirveen hyvä fiilis ja ku kaiken lisäks oli jalat ihan tohjona ku olin edellisen päivän tanssinu korkkareilla ja sitten ny ollu koulussa ja kaupoissa korkkarit jalassa. Tiiän, ettei ollu mikään paras kenkä valinta, mut semmosta se on.

”Nerokas keskustelu tältä päivältä”.
Janika: kestäkkö jos tuun pappilaan?
Leo: no en nyt nautikaan mutta enköhän mä hengissä pysy...
J: selvä
J: no mä sit vaan käväsen
L: kiits
L: nakertaa jo valmiiks aika paljon sen frakin takia”

Ei tullu ku vaan HIEMAN huono olo ku leo sano ton viimesimmän. Aivan ihanaa saada tietää, että kaikesta sen sanomasta huolimatta mun näkeminen nyt vaan lisäis sen vitusta. Menin sitten käväsemään siellä pappilassa. Annoin Leolle jotain sille kuuluvaa ja sitten sen Lassin hissan kirjan ja lähin melkeen samalla oven avauksella ko millä olin sisälle tullu. Olin itkeny melkeen koko iltapäivän ja jos oisin sinne jääny niin oisin vaan alkanu itkemään uudestaan, joten tunnelmaa ei voinu edes haukkua hyväks. Oisin ehtiny 20.11 junaan ja sitten Jäkeen, mut soitin Karolle ja tulin lopputulokseen, että tahon nähä sitä ja Saaraa, joten jäin Keravalle jumittamaan ja itkemään. Tais olla eka kerta ku Karo näki mun itkevän. Saara oli jopa nähny kerran aikasemmin, jos oikeen muistan. Juteltiin vaikka mitä ja sitten yritettiin ehtiä seuraavaan junaan, mut meni vähäsen tiukalle ja en voinu siinä kondiksessa juosta. Ja sen junasta myöhästymisen jälkeen ei enää hirveästi ollu fiiliksiä mennä Jäkeen ja kävellä sieltä kotiin, joten olin törkeä ja menin Karon ja Saaran suostuttelemana Pappilaan, vaikka tiesin, että Leo ei taho nähä mua. Tuotti hienoista ongelmaa yrittää olla normaalisti siellä. Meinasin monta kertaa alkaa itkemään. Sitten ku alko hartaus niin saatoin Saaran asemalle ja ite jumitin semmosen puol tuntia kävellen siinä aseman ympäristössä. Kirjastolle ja takasin ja semmosta. Istuskelin vähäsen aikaa ihan vaan aseman edessäki ja luin Asterixia, jonka olin lainannu Saanalta.

Ja turha ruveta valittamaan enää tästä. Mä tiiän, että tää on jälkikäteen kirjotettu ja se siitä sitten!