The Pure Nymph

The leaves grown dark
By the autumn wind fall
Cover the ground,
Cover your body,
The wrapping of your being
That hides your true ego.

The warm dew of your eyes flows,
Nothing is there to wait for her,
It gets lost in the void,
Nothing needs their torpor.

Glitter in the sun
That passes through your body
And immerses it in candid dazzle,
The night is coming, the Orient is dancing,
Whirling in his veils, voluptuous dance
Wraps the world.

And the wood that contains you,
Oh my goddess. And all is mystery,
Possible enigma, incomprehensible fear.

-Gothica

"It's not the voting that's democracy, it's the counting."
- Tom Stoppard

Pistin Jussin tekstaamaan mulle, että koska se on kentällä, että tiiän sen päässeen sinne turvallisesti. En tiiä tykkäskö se, mutta laitto kuitenki viestin, eli sinne asti se ainaki pääs turvallisesti – siitä eteenpän… En tiiä. Voisin olla ”ilkeä” ja käskeä sen ilmottaa myös päässeensä turvallisesti viikon päästä kotiin, mut en taida viittiä...

Raahauduin hieman myöhässä Haariksen asemalle ihan vaan tajutakseni, että yks kaveri on vielä enemmän myöhässä. Toteutin pienen haaveeni ja istuin asemalaiturilla heilutellen jalkojani. Kyllä se kaveri sieltä sitten tuliki (väärinkäsitysten välttämiseks en mainitse nimeä... Karo: ankka). Ajettiin keskustaan ja pyörittiin muutamalla parkkipaikalla, kunnes ajettiin Euromarketin pihaan parkkiin ja käveltiin Prismaan. Prismassa sitten kaveri söi Hesessä ja puhuttiin siinä vaikka mitä. Käveltiin koko Prisma läpi ja sitten vaan takasin Euromarketille ja sieltä sitten meille jumittamaan (karo: kerron joskus). No suoraan sanottuna oli mukava makoilla jonku kainalossa, vaikka se onki vaan kaveri.

Iskän kaa lähettiin sitten ajamaan. Muutamaa erilaista ympyrää Järvenpään keskustassa, missä hieman lisäsi vaikeutta se fakta, että tiet oli jäässä osittain. Sitten halusin ajaa motarille ja sinne sitten mentiin. Se meni jopa hyvin. Mitä nyt pikkusen hirvitti ajaa pimeässä motarilla vähäsen päälle satasta. Ja sitten taasen keskustaan siellä mutka. Oona ja Jessica kyytiin ABC:ltä ja sitten kotiin. Ajoin jonku ihme hörhön perässä, joka oli aikasta varmasti kännissä. Se nimittäin ajo välillä vastaantulevien kaistallaki. Onneks oli todella vähäliikenteinen tie, koska siitä ei periaatteessa saa ajaa läpi.

Angels

I sit and wait
does an angel contemplate my fate
and do they know
the places where we go
when we´re grey and old
´cos I´ve been told
that salvation lets their wings unfold
so when I’m lying in my bed
thoughts running through my head
and I feel that love is dead
I’m loving angels instead

and through it all she offers me protection
a lot of love and affection
whether I’m right or wrong
and down the waterfall
wherever it may take me
I know that life wont break me
when I come to call she wont forsake me
I’m loving angels instead

when I’m feeling weak
and my pain walks down a one way street
I look above
and I know ill always be blessed with love
and as the feeling grows
she breathes flesh to my bones
and when love is dead
I’m loving angels instead

and through it all she offers me protection
a lot of love and affection
whether I’m right or wrong
and down the waterfall
wherever it may take me
I know that life wont break me
when I come to call she wont forsake me
I’m loving angels instead

- Robbie Williams

"Any clod can have the facts, but having opinions is an art."
- Charles McCabe

Meni taasen hieman tiukille tää kouluun lähtö. Heräsin kiltisti vasta 7.20. Ehin kuitenki tehä aamupalan itelleni ja ehin vielä junaanki – just ja just ilman juoksua. Laiska paska jatko samaan tapaan... Tiksissä junan vaihto K:hon. Muahahaa... Eka tunti kuvista ja sain aika hyvin tehtyä työtäni, mitä nyt savi vaihtu välissä ku maikka avas väärän paketin, mut ei voi mitään. Kuulemma siitä tulee ihan samanlaista ku se kuivuu – toivotaan. Business Englishin tunnilla tarkistettiin jotain tehtäviä ja käännettiin jotain ihan outoa artikkelia. Eipä siellä siis mitään ihmeellistä. Näin Heinin varmaan ekaa kertaa hameessa. Se yks enkun luokka missä tota Business Englishia pidetään on varmaan ainut luokka, mistä saa hanasta nopeasti kylmää vettä. En ikinä jaksa muualla odottaa edes, että saisin oikeesti kylmää vettä. Äikän tunnilla tutkittiin erilaisia pääkirjotuksia ja totta kai me saatiin se ihan outo mistä ei kukaan tajunnu yhtään mitään. Enkkua Saanan kaa... Ennen tunnin alkua minä piirtelin Saanalle Santiksen karttoja. Oli ihan hauskaa. Enkun tunnilla sitten tarkistettiin läksyt ja sitten tehtiin yo kuuntelu syksy 1996. Vanhojen tanssi tunnilla opittiin kaks uutta tanssia ja tanssittiin taasen parin kanssa. Molemmat uudet tanssit menee vähäsen niin ja näin.

Äiti sitten haki mut koulusta ja juoruttiin siinä vaikka mitä. Kotona oli ruoka valmiina – ihanaa! Iskä oli tehny kalakeittoa. Oli kyllä hyvää. Lähettiin sitten ajamaan Keravalle ku iskä meni sinne johonki puurojuhlaan ja no minä ajoin sinne hieman mutkan kautta ku iskä yritti saada mua liikennevaloihin Pohjoisväylällä. Tuurilla en joutunu pysähtymään yksiinkään. Korkeintaan vaan hidastamaan. Oli hieman outoa ajaa loppu matka ku en tienny tarkkaan mistä kääntyy ja näin. Äitin kanssa mentiin käymään Keravan liiterissä (Lidl) ja siellä sitten oli mielenkiintonen seurue. Kuunneltiin äitin kanssa, että onko ne saksalaisia, mutta ne puhu jotenki ihmeellisesti suu ”auki” – vähän ku tanskalaiset! No ne oli saksalaisia ja epäilisin, että sieltä Tanskan rajan alueelta. No ne oli hieman ollu ryyppäämässä firman pikku jouluissa tai jossain, koska niillä kahet kärryt ihan täynnä pääasiassa kaljapulloja. Katoin vähäsen aikaa, että ompa niillä paljon pulloja ku näin ne ekat kärryt. No ne oli melkeen jo tyhjentäny toiset siinä vaiheessa ja saivat täytettyä sen koneen, niin että jouduin vielä odottamaan, että ne saa ne toisetki kärryt tyhjiks. Sitten Jäkeen, pestiin mamman auto ja haettiin Jemina ja sen kaveri jalkapallo harkoista. Nyt oon sitten tehny kaikkea turhaa, kuten suomentanu ruotsin kappaleen ja leikannu varpaan kynnet. Käväsin tossa suihkussaki…

J: ” niin tärkeitä ku ylä- ja alapää onki niin puoliväliki on aivan yhtä tärkeä” Ja puhe on portaista.

Mä en oikeen tiiä, että haluanko mä muuttaa tilannetta vai elää ”omassa pienessä maailmassani” ja jossitella. Toisaalta tahon toisaalta en. Välillä en vaan jaksa tätä ajatusmaailmaani, miten helpompaa oliskaan jos oisin avoimempi ja en pelkäis pettymyksiä niin kamalasti...

Laid to rest

I lay down on snow covered sheets of
loneliness
and I weep, I'm crying out for you
I'm longing just to have one more
chance
And right now...
...My hands are reaching out to you
I stand here frozen with fear
my heart is shattering in two
please don't leave me here to live
alone
my world is grey without you
I am so lost, no where to go
Alone... I'm filled emptiness
alone... I call your name
alone... no hope remains
and alone I bid farewell
so long... I end my emptiness
so long... no name to call
so long... no need for hope
and so long, I leave this life

lay me down, this is my final resting
place
I have failed, I let you down my dear
this shame overwhelming inside of me
so goodbye...
...I have to leave my world behind
I've fallen too many times
can't take rejection anymore
now it's time to meet my destiny
I wont' be missed anyway
I'll fall into serenity
Alone... I'm filled emptiness
alone... I call your name
alone... no hope remains
and alone I bid farewell
so long... I end my emptiness
so long... no name to call
so long... no need for hope
and so long, I leave this life

Alone... I'm filled emptiness
alone... I call your name
alone... no hope remains
and alone I bid farewell
so long... I end my emptiness
so long... no name to call
so long... no need for hope
and so long, I leave this life
Goodbye...

- Sinergy

"I'm seventeen and I'm crazy. My uncle says the two always go together. When people ask your age, he said, always say seventeen and insane."
- Ray Bradbury

Sain tänään palkkakuitin. Pyhispalkkiot maksettu.. Jee...

Äiti kävi taas miun huoneessa aamulla ja vähäsen sekotti. Heräsin kuitenki ajoissa, mitä nyt en ehtiny aamupalaa tehä. Kaks myslipatukkaa ja porkkana vaan mukaan ja asemalle. Eka tunti taasen mantsaa. Jatkettiin keskustelua maailmankaupasta ja jaettiin pienaiheet, eli semmoset pienet tutkimukset. Miulla ja yhellä toisella on aiheena Naisten ja miesten ympärileikkaus. Toka tunti matikkaa. Tajusin jopa jotain, vaikka ei nyt ihan hirveesti tehtäviä tullu tehtyä ku osa oli ihan totaalisen outoja. Kolmannella tunnilla Saanan kanssa enkkua. Keskusteltiin Shakespearesta, katottiin Romeota ja Julietia ja käytiin artikkelisääntöjä läpi. Ruokana perunoita, lanttulaatikkoa ja kalkkunasuikalekastiketta tai jotain lihakastiketta. Eli ei mitään ihan hirveen hyvää. Toka vimppa tunti oli saksaa ja ei siellä mitään ihmeellistä. Adjektiivien taivutuksia käytiin läpi ja ne mä jo osaanki ainut mikä tuottaa yleensä ongelmaa on vahvassa taivutuksessa ku ei tiiä minkä sukunen sana on niin paha mennä taivuttamaan sitä adjektiivia. Viimenen tunti vanhojen tansseja. Ekana käytiin kahessa erässä läpi poloneesi eli se alku ”marssi” jutsku… Tanssittiin koko tunti oman parin kanssa. Poloneesin jälkeen sitten kikapo (ei hajuakaan miten se kirjotetaan) ja sitten ööh.. mikähän sen tanssin nimi on… Pa-jotain. Ei voi muistaa!

Tein enkun läksyt jo koulussa ja hieman matikanki läksyjä, ennen ku lähin kävelemään Hiekkaharjuun. Yritin saada äitin viemään mut kotiin, mutta se oli menossa iskän kaa oopperaan, joten se ei ollu edes tulossa kotiin. Illalla juu… Ulos ku pääsin niin siellähän tihuutti vettä. Sateenvarjon ku kaivoin ja avasin niin tajusin, että loppujen lopuks siitä ei oo mitään hyötyä ja jätin sen sitten pois lopulta ku juoksin vähäsen matkaa, että ehin junaan. Ei mun olis tarvinnu juosta, mut en voinu tietää, että se juna on pari minsaa myöhässä. Keravalla sitten viitisen minuuttia jumitusta ja Z-junaan. Haariksellaki sato, täällä sentään vähäsen enemmän, niin että siitä sateenvarjosta oli jotain hyötyä tuulesta huolimatta. Kotona sitten vedin paketillisen verilettuja – ja mä en edes pidä veriletuista. Oli kuitenki niin nälkä, että oli pakko syödä jotain ja en tahtonu lihapullapyttipannua tai jotain semmosta. Tehtiin siinä hetkinen iskän kaa mun matikan tehtävää, ennen ku iskän piti lähteä asemalle ja sinne oopperaan. Jäin sitten Jessican kaa kotiin ja tein joulukortteja kaikille joille pitää kortti lähettää. Ne pitää viedä postiin huomenna.

Oikeesti masentavaa, ku ei oo vieläkään lunta. Mä oon oikeen kunnon jouluihminen, mutta nyt joulumieli karisee pikku hiljaa pois ku koko ajan tulee vaan lisää ja lisää vettä taivaalta lumen sijaan. Mä TARVIIN lunta. Alan oikeesti itkemään jos ei oo lunta viimesenä koulupäivänä. Mun joulufiilikseni on melkeempä jo kadonnu. Todella hankala kuvitella, että 10 päivän päästä on ihan oikeesti joulu ku ulkona näyttää tolta. Vettä tulee taivaalta, tuulee ja koko maisema on ihan tylsä – harmaa ja märkä.

Oli aivan kamalaa kuunnella Jussia eilen. Ei millään pahalla sitä kohtaan se mistä se kerto oli vaan kamalaa. Pelkkä ajatus siitä, että se melkeen kuoli on semmonen, että mä en tahdo ajatella semmosta. Yleisesti, että joku mun läheinen kuolis on hirveä ajatus. Siihen, että mummu kuolee oon yrittäny itteäni jotenki totuttaa, mut seki on vaikeeta, vaikka mummu on jo 82-vuotias. Saatika sitten edes ajatella, että joku oikeesti nuori ystävä, jolla on melkeempä koko elämä edessä kuolis. Se ajatus on melkeempä vielä kamalampi (melkeempä sen takia, että oon kuitenki mummun koko elämäni tuntenu ja esim. joka ainoan joulun sen kanssa viettäny).

Oon tuntenu itteni tässä jo pari viikkoa surkeeks. Syynä tähän on mun oma tunne-elämäni, jota Petteri on oikeastaan aika hyvin onnistunu ”suomentamaan” eli laitan tähän sitten niitä Petterin sanomisia aiheesta, että jos ne hieman valottaa asiaa

” Mun käsitykseni mukaan olet tunteikas ihminen, mutta sun tunteet on jotenkin ikäänkuin "muurin" takana, jonka tarkotuksena on suojata sua ikäviltä kokemuksilta. Mutta siinä on se huono puoli, että suojatakses itteäs pidät tuntees joskus liiankin "piilossa". Joskus tunteiden tukahduttaminen onkin varmaan hyväksi, mutta sä taidat tehdä sitä hieman liian usein ja hautaat ne niin syvälle kuin mahdollista. Se on ikävä tilanne, jos ne ei kuitenkaan suostu pysymään haudattuina, jolloin kenties parempi tilanne voisi olla tunnustaa tunteensa niiden tunteiden kohteelle torjutuksi tulemisen uhallakin, koska muuten tilanteeesta voi tulla pahempi.”

” tunteiden käsittely ei varmaan koskaan tule olemaan helppoa kenellekään, mutta uskon, että ajan ja iän mukana sitä oppii paremmin tulkitsemaan ja käsittelemään omia tunteitaan, jolloin niiden kanssa osaa elää paremmin. uskon, että sun tunteisiis ja "muuriis" vaikuttaa myös sun ikäs ja elämänvaihe, ajanmyötä se kai helpottuu. Selitänköhän mä nyt yhtään mitään järkevää, mutta olkoon...”

Elikkä loppujen lopuks en osaa käsitellä tunteitani kunnolla, koska en kerro niistä kenellekkään. Pidän kaiken sisälläni ja kaltoin kohtelen positiivisiaki tunteita, koska en usko, että hyödyn niiden olemassaolosta mitenkään. Ja mulle on jotenki hankala pidemmän päälle uskoa, että ihmiset uskois musta hyvää ja näkis mussa jotain sisäisesti kaunista, koska mä en ite näe itessäni yleensä mitään muuta ku joskus ulkosesti kauniin henkilön. Ja ton ulkosen kauneuden mä näen sen takia, että oon saanu kuulla suunnilleen viidenneltä lähtien olevani kaunis ihmisiltä, jotka ei tunne mua. Sen taustoista ei sen enempää. Multa voi suoraan kysyä jos kiinnostaa, mut tässä ja nyt en ala selittämään mitään sen ihmeempiä…

Oon hieman kartottanu kuka tätä jopa lukee… Ainaki Karo, Petteri ja Leo. Ei mikään huono ”saalis”. Mulle voi kertoa jos haluaa, että jos tätä nyt sattuu lukemaan edes satunnaisesti.

Kaunis ja Ylpee

Tiet ovat minun
pöly joka syntyy
on keuhkoissani

Talot ovat minun
varjo joka lankee
pimentää katuni

Pimeys on minun
päivä joka päättyy
on liian valoisa

Koska sait kaiken mitä halusit
susta tuli kaunis ja ylpee
koska sait kaiken mitä halusit
susta tuli kaunis ja ylpee

Puut ovat minun
oksa joka taipuu
koskettaa kättäsi

Sinä olet minun
maku joka tarttuu
on huulissani

Koska sait kaiken mitä halusit
susta tuli kaunis ja ylpee
koska sait kaiken mitä halusit
susta tuli kaunis ja ylpee

Hyvältä ihosti tuoksuu

- Ultra Bra

If a man will begin with certainties, he shall end in doubts; but if he will be content to begin with doubts he shall end in certainties.
- Sir Francis Bacon

Sain äidiltä kyydin kouluun. Oikeastaan heti ku laskettiin alas Järvenpää P liittymästä niin ajo tökkäs siihen. Jono ulottu sinne asti, vaikka se onnettomuus oli vasta katsastuskonttorin kohalla. Eli melkeen 10 kilsan päässä. Ja se jono jatko kasvamista koko ajan... Ehin kuitenki kouluun, koska oltiin lähetty äitin kaa ajoissa. Eka tunti mantsaa ja puhuttiin maailmankaupasta ja semmosesta. Toka tunti sitten matikkaa ja en olis millään jaksanu keskittyä. Kolmannella tunnilla äikkää. Vitkasteltiin Kiian kaa syömään menoa, että päästään hyvin istumaanki. Ruokana oli jouluruokaa ja mä en välttämättä taho tietää mitä ne oli onnistunu tekemään sille porkkanalaatikolle, se nimittäin oli hyvin hyvin vetelää... Äikän tunnilla luin kiltisti jotain tekstejä äikän kirjasta sen sijaan, että olisin maikkaa kuunnellu. No ei se mitään. Business englishin tunnilla meinas kans mennä hermot. Olin nälkänen ja väsyny. Vikalla tunnilla sitten kuvista ja sain rauhottua savityöni ääressä. Oon ihan varma, että se hajoaa poltettaessa...

Koulun jälkeen sitten "muutaman" muun ihmisen kanssa bussi pysäkille. En sitten mahtunu bussiin, kävelin Tiksiin ja menin seuraavaan bussiin joka lähti Jumbon suuntaan, eli 61:sen seuraavaan vuoroon. On todella inhottavaa matkustaa bussilla ku ei tiiä tarkalleen koska on jäämässä pois. Siks kyttäsinki koko ajan pihalle. Pääsin kuitenki turvallisesti perille ja sain jopa ostettua lahjat iskälle ja Jessicalle. Ihan hyvin, nimittäin ne oli varmaan suurimmat ongelma tapaukset. Onneks tiiän sitten kans mitä ostan Karolle ja Tuomolle. Sen lisäk on totta kai vielä muutamia onkelma lapsia, joille en tiiä mitä hankin, mutta on tässä vielä hieman aikaa... Äitin kyydillä sitten kotiin tai no Musiikkiopistolle, missä kuuntelin Jeminan joulusoitannon ja sitten iskän kyydillä kotiin. Ihanaa ku joulukuun puoli välissä sataa taivaan täydeltä vettä.

Kotona söin ensin nakkeja ja ranskalaisia. Jumitin hetkosen koneella ja aloin tekemään äitin kanssa joulukortteja. Sitten vaan saunomaan oikeen kunnolla ja pesemään hemmetin likaset hiukset. Ja nyt jumitan taasen koneella...

End of all hope

It is the end of all hope
To lose the child, the faith
To end all the innocence
To be someone like me
This is the birth of all hope
To have what I once had
This life unforgiven
It will end with a birth

No will to wake for this morn
To see another black rose born
Deathbed is slowly covered with snow

Angels, they fell first but I'm still here
Alone as they are drawing near
In heaven my masterpiece will finally be sung

Wounded is the deer that leaps highest
And my wound it cuts so deep
Turn off the light and let me pull the plug

Mandylion without a face
Deathwish without a prayer
End of hope
End of love
End of time
The rest is silence

- Nightwish


"Typos are very important to all written form. It gives the reader something to look for so they aren't distracted by the total lack of content in your writing."
- Randy K. Milholland

Taasen peruskoulupäivä ja ensimmäisellä tunnilla kuvista. Jatkettiin savityön tekemistä ja tällä kertaa otettiin jopa savea esiin. Päätin tehä kipon, joka on tulppaanin kukan muotonen. Saa nähä miten se onnistuu. Todennäkösesti ei kovin hyvin. Tokalla tunnilla sitten oli Business Englishia ja harjoteltiin empimään ja vastailemaan mm. yes jne. toisen puheeseen eli oikeastaan reagoimaan siihen mitä se toinen sanoo. Tuli hieman outo fiilis välillä ku hymyili idioottimaisesti ja nyökkäili / myötäili sitä toista. Saksaa sitten kolmas tunti. Miten meillä voikaan olla niin hemmetin tylsä saksan kirja? Siinä ei oo mitään värejä tai yhtään mitään kivaa! RO tunnilla kerranki jotain asiaa, ei kylläkään Luisen suunnalta vaan Vanhojen jatkoista, joihin äiti jopa lupas maksaa mut. Vimppa tunti enkkua. Riite ei ollu koulussa, joten Abspoel piti meille tunnin. Tuijotin melkeen koko tunnin ajan sen partaa, jota sillä on vaan leuassa semmonen ”viiru” ja sitä kuinka se ”väpätti” ku se puhuu… Älkää kysykö mä olin jumitustuulella. Enkun tunnin jälkeen sitten raahauduin takasin saksan luokkaan Berliinin matkan infoon. Ensin käytiin jotain perusasioita läpi Luisen kanssa ja hihiteltiin. Kaikki oli väsyneitä ja jutut sen mukasia. Sitten se Anttiki tuli ja alko selittämään meille Berliinistä ”kertovista” leffoista. Ne siis oikeastaan vaan tapahtuu Berliinissä ei muuten. Mä lähin sitten ajoissa sieltä pois ku äiti ja iskä tuli hakemaan mut koulusta. Ei oltu vielä siihen mennessä valittu leffaa, mut myöhemmin sain kuulla, että saatiin Good bye Lenin.. Niistä esitellyistä leffoista ainut, jonka olin jo nähny. Ihan hyvin.

Kotiin ja vedin jotain ruokaa naamaan ja äiti sitten heitti mut kirkolle, mistä oli lähtö Leiriniemeen 17.30. Hiukkasen oli nytki kiire saati sitten jos oisin joutunu tulemaan junalla ja oisin ollu kotona vasta 17.15. Leiriniemessä ekana puuroa ja sen jälkeen ihan vaan jumitusta. Söin liikaa ja oli muutenki tylsää koko loppu aika. Olis melkeen voinu lähteä heti puuron jälkeen jos vaan jotenki oisin sieltä pois päässy. No lopulta siinä 21.30 päästiin takasin kirkolle, missä iskä oli odottamassa. Se istu kiltisti vänkärin puolella ja odotteli, että mä ajan. No se oli tuonu mulle jopa kengät, koska arvas, että mulla on korkkarit jalassa ja niillä en voi ajaa. Ajoin sitten kotiin. Tai no ensin jotain ihme ympyrää Järvenpään keskustassa harjoteltiin liikkeelle lähtöjä ja liikennevaloissa ajoa ja sen semmosta tarpeellista. Sitten kuitenki lopulta kotiin. Kello tais olla jotain kymmenen siinä vaiheessa. Väsytti ihan pirusti.

Bless the Child
"I was born amidst the purple waterfalls.
I was weak, yet not unblessed.
Dead to the world. Alive for the journey.
One night I dreamt a white rose withering,
a newborn drowning a lifetime loneliness.
I dreamt all my future. Relived my past.
And witnessed the beauty of the beast"

Where have all the feelings gone?
Why has all the laughter ceased?

Why am I loved only when I'm gone?
Gone back in time to bless the child
Think of me long enough to make a memory
Come bless the child one more time

How can I ever feel again?
Given the chance would I return?

I've never felt so alone in my life
As I drank from a cup which was counting my time
There's a poison drop in this cup of Man
To drink it is to follow the left hand path

"Where have all the feelings gone?
Why is the deadliest sin - to love as I loved you?
Now unblessed, homesick in time,
soon to be freed from care, from human pain.
My tale is the most bitter truth:
Time pays us but with earth & dust, and a dark, silent grave.
Remember, my child: Without innocence the cross is only iron,
hope is only an illusion & Ocean Soul's nothing but a name...

The Child bless thee & keep thee forever"

- Nightwish


"My parents only had one argument in forty-five years. It lasted forty-three years."
- Cathy Ladman

Kokeiden palautus päivä is here. Juna myöhässä tyylikkäät 20 minsaa ja iskä sitten vei mut kouluun ja ehin just ja just. Juoksin sitten ensin ussan luokan luo, missä oli Kiia ja tajusin sitten, että ei mulla olekkaan se palautus ja piti ettiä sitten kalenteri, että selvitän mikä palautus mulla sitten oikeesti onkaan. No mulla oli matikka. Kiireellä sitten matikan luokan luo. Maikka ei oo koulussa ja meen sitten meikkaamaan vessaan ja syömään evääni äikän luokan eteen. Saan puheviestinnän kurssin haastattelu raportin ja sitten vaan takasin kolmanteen kerrokseen saamaan takasin toinen äikän koe samalta maikalta. Ykköseen Lauran kaa kattomaan, että josko saatais mantsan kokeet takasin. No turha toivo. Meller ei ollu edes tarkistanu niitä kokonaan. No kasipalkin kohalla olisin voinu mennä suoraan syömään, mut tiesin, että siellä on oikeastaan koko koulu syömässä, joten en sitten menny, vaan menin käymään kirjastossa palauttamassa kirjoja ja sitten kaupassa ostamassa jotain evästä, että selviän päivän loppuun asti. Takasin kouluun ja sitten kavereiden kanssa syömään. Ne jäi koululle jumittaan ja silti ehin niiden kaa syömään. Ja ei tullu edes kiire syödä. Kipusin sitten kolmanteen kerrokseen taas vaihteeks saamaan loput kokeet takasin. Ensin se ussan koe sitten hissa saman käytävän varrelta ja matikan siipeen saamaan matikan kakkoskurssin koe takasin. Tän jälkeen oli vielä kaks oppituntia. Mantsaa ekana Mellerin johdolla ja vimppa tunti vanhojen tansseja. Sain ”kunnian” tanssia jätkän osaa, joten saa nähdä miten osaan sen tanssin mitä opeteltiin sitten tytön puolelta.

Truu jumitusta loppu päivä…

Ruoste

Hei
katso kuinka hiljaa
kaikki käy
mutta vuodet on lyhyet
ja kun kuu ja aurinko ovat yhdessä taivaalla
minä kerään kaiken pihalle esiin ja poltan

niin
kirjat ja paperit
ehkä myös
huonekalut ja muistot
kaikki valheet jotka tulevat elämän tielle
kaikki hyvä mikä estää näkemästä
se on ruoste

savu nuolee raunioita
tiedäthän miltä tuntuu
lämmittää käsiään
palaneiden kotien tuhkassa

hei
katso kuinka hiljaa
sataa taas
tomu vuotten ylle
ehkä nämäkin murhaajankädet etsivät päätä
jota silittää ja tuntea maailman paino
se on ruoste

- CMX

Love is an irresistible desire to be irresistibly desired.
-Robert Frost

Heräsin lopullisesti siihen ku Tuomo tekstas ja kysy Karon osotetta. Siinä sitten jotain jumitin ennen ku lähin ajamaan äitiä, iskää ja Jeminaa Keravalle markkinoille ja jätin itteni sitten Karolle. Jonkin sortin kommunikaatiokatko sitten mun ja Karon välillä. Olin unohtanu sille tekstata tai soittaa ja se sitten ei ollu kotona, mut soitin sille ja se sitten tuli aika nopiasti kotiin. Ehin siinä meikata ja lukea Nemiä Karon huoneessa. Laitoin sen peiton kanssa kuntoon ja juoruttiin kaikkee mahollista. Leivottiin sitten kanssa pannaria ja suklaapiirakkaa. Karo päätti yhessä välissä sitten purra mua olkapäähän. Kiitos sille vaan siitä. Mesetettiin tai no minä mesetin Karon mesessä Lassin ja Tuomon kaa. Karo alko sitten leikkimään tappajaporoa ja loppujen lopuks nauro about 45 minuuttia, mikä oli jo aikasta hyvin. Alettiin hieman Lassin kanssa huolestua siitä, mut se selvis kuitenki hengissä. Tuomon kanssa keksittiin, että miks Karo on semmonen mitä se nyt on. Se on nauranu niin paljon, että sen aivot on saanu joskus liian vähän happea ja vaurioitunu. Karon reaktio tohon - se nauro.

Karo sitten saatto mut junalle ja olin vähäsen kasin jälkeen kotona. Truu jumitusta vielä kotonaki. Leo puhuu mulle sittenki. Olin kuulemma ymmärtäny sen sanat väärin.

Tuli muutamanki ihmisen kanssa kaivettua jotain vanhaa esiin ja kaikki ei ollu ihan positiivista...

Tämän taivaan alla

Kuun ja auringon 
välissä olento on,
käärmeen kasvot ja 
rippeet enkelin.
Sekö minusta 
jäljellä enää on?
Missä olin ja missä lentelin?
Tuuli yltynyt 
hakkaa naruja lipputankojen
tuuli yltynyt
käy yli puiden rantojen.

Tämän taivaan alla tuuli puhaltaa
Se hakee vertaistaan.
Pieni ihminen ristii kätensä 
rukoillakseen. 
Mutta rukous on 
vain mutina tuulessa
ei sitä kukaan kuule ja
jos jostain joskus löytyy jumala
ei se lapsekseen, kuvakseen minua tunnista.

Unohduksen sylistä nousee
raudanharmaalle taivaalle 
lintujen parvet
kun tuuli levittää tomua ylemme
pelkään kuolemaa 
ei kukaan kulje täällä vetten päällä
pelkään kuolemaa ja pelkään elää täällä.

Tämän taivaan alla tuuli puhaltaa
se hakee vertaistaan.
Pieni ihminen ristii kätensä
rukoillakseen. 
Mutta rukous on 
vain mutina tuulessa
ei sitä kukaan kuule ja 
jos jostain joskus löytyy jumala
ei se lapsekseen, kuvakseen minua tunnista.

Tämän taivaan alla....

- Kotiteollisuus

"I shall never be ashamed of citing a bad author if the line is good."
- Seneca

Heräsin siinä kymmenen maissa ja luin viestini. Jussi: "Hauskaa koulupäivää!" Piristyin heti kummasti. Raahauduin sitten suihkuun ja lopulta ilman meikkiä lauantai-pesää pitämään. Lapsoset oli ihan hauskoja, mitä nyt todella vallattomia. Syötiin siellä piparia ja juotiin mehua lopuks. Sitten vaan kotiin. Venailin jumittaen että äiti ja iskä tulee kotiin, että lähetään iskän kaa ajamaan. Lähettiin sitten ja ajettiin Leiriniemeen. Oltiin hieman myöhässä, mut ei onneks pahasti. Siinä sitten lauleskelin Lasten virsikirjasta tunteroisen. Sen jälkeen sieltä lähti ne jotka oli ollu pyhäkoulunohjaajan peruskurssilla ja vaan jäken seurakunnan ohjaajat jäi sinne. Saunottiin ensin. Mä olin siellä varmaan melkeen tunnin yhteensä siellä saunomassa - pisimpään itseasiassa. Ku nyt oltiin saunottu niin mentiin takasin ylös syömään jouluruokaa. Oli kyllä aika hauskaa saada pitkästä aikaa jouluruokaa. Sain onneks kyydin kotiin, kujan alkuun asti, joten ei ollu pitkä matka kävellä. Lähettiin melkeen heti ajamaan uudestaan iskän kaa ku tulin kotiin. Se ajotunti sitten päätty siihen, että harjoteltiin lähtöjä Sparin parkkipaikalla.

Broken

I was raised from a broken seed,
I grew up to be an unwanted weed
Ever faster the time exceeds me,
Little harder again to remember…you.

Held a torch for you, when lightning stroke me,
Once again, hope I died for the last time
Only one I have a thing greater than you,
Little light on the sky every night

Morning dew on the field, where I met you
I was frozen a year, couldn´t get through
Got a sign, not a scar, on my shoulder,
I am not quite the man you take me for…

Fell in love with the weekness within me
Force me the Ring and own me
Guess you found what you´d think would oblige me,
Little version of me to consume you…

I´d give my everything to you, follow you thru the garden of oblivion
If only I could tell you everything, the little things you´ll never
dare to ask me…

Do you really know me?…I might be a God
Show me that you care and have a cry
How do you see me?…as the one?
Can you see my blood when I´m bleeding
How can you love this exile, and how could I desire you
When my pain is my pain and yours is too…

On this deadwinter´s night
Darkness becomes this child
Bless this night with a tear
For I have none I fear…

Seven lifes of a man, passed before me
Seven graves, one for every Love I´ve had
Only once I have broken my so called heart
Only one made me see why they cry

Will I learn how to be one of you someday?
Will I still feel the eyes that behold me
Will I hear what you think, when you see me?
Will it tear me apart if you feel for me…

I´d give my everything to you, follow you thru the garden of oblivion
If only I could tell you everything, the little things you´ll never
dare to ask me…

Do you really know me?…I might be a God
Show me that you care and have a cry
How do you see me?…as the one?
Can you see my blood when I´m bleeding
How can you love this exile, and how could I desire you
When my pain is my pain and yours is too…

On this deadwinter´s night
Darkness becomes this child
Bless this night with a tear
For I have none I fear…

Little broken, always been, a part of you belongs to me
You were never mine to love, but this all has made it easy for me…

Burning feathers, not an Angel, Heaven´s closed, Hell´s soldout
So I walk on the Earth, behind the curtains, hidden from everyone,
Until I find a new life to ruin again…

On this deadwinter´s night
Darkness becomes this child
Bless this night with a tear
For I have none I fear…

- Sonata Arctica

"I may not have gone where I intended to go, but I think I have ended up where I needed to be."
- Douglas Adams

Kuviksen tunnilla suunniteltiin millanen savinen tarjoiluastia tehään. Muuta erityistä ei sitten ollukkaan. Ku vikan tunnin vanhatki oli peruttu. Tai no olihan meillä jotku ihme uskontomessut, missä Järvenpään Laurea ammattikorkeakoulun opiskelijat oli tullu esittelemään erilaisia uskontoja. Tai no ne oli järjestäny sinne ihan niiden uskontojen edustajia esittelemään omaa uskontoaan, mikä oli mun mielestä positiivista. Käytiin äikän tunnilta siellä.

Koulun jälkeen Keravan Suomalaisessa käymään, että josko siellä olis mulle matikan kirjaa, no ei ollu. Sieltä sitten Jäkeen, missä ei myöskään sitä kirjaa ollu, mutta ne katto missä on lähin suomalainen kirjakauppa missä sitä kirjaa on. No se oli sitten Tiksissä. Ihanaa. Iskän kyydillä keskustasta kotiin ja seuraavalla junalla Jessican kaa Tiksiin. Jesku kylläkin jatko matkaa Helsinkiin. Minä sitten kävin sen kirjan ostamassa ja sen jälkeen kirjastossa käväsemään ja maksamaan myöhästymismaksuja. Näin Luisenki jopa Tikkurilassa, se tuli vastaan ku olin menossa kirjastolle. Sitten vaan takasin kotiin ihan vaan, että pääsen puolentoista tunnin päästä taasen istumaan junaan ja vielä kaiken lisäks seuraavaan junaan joka edes lähti Haarikselta. Jos oisin menny suoraan ettimään sitä kirjaa Tiksistä niin oisin säästäny semmoset kaks tuntia, joten ei ollu hirveen hyvä fiilis ja ku kaiken lisäks oli jalat ihan tohjona ku olin edellisen päivän tanssinu korkkareilla ja sitten ny ollu koulussa ja kaupoissa korkkarit jalassa. Tiiän, ettei ollu mikään paras kenkä valinta, mut semmosta se on.

”Nerokas keskustelu tältä päivältä”.
Janika: kestäkkö jos tuun pappilaan?
Leo: no en nyt nautikaan mutta enköhän mä hengissä pysy...
J: selvä
J: no mä sit vaan käväsen
L: kiits
L: nakertaa jo valmiiks aika paljon sen frakin takia”

Ei tullu ku vaan HIEMAN huono olo ku leo sano ton viimesimmän. Aivan ihanaa saada tietää, että kaikesta sen sanomasta huolimatta mun näkeminen nyt vaan lisäis sen vitusta. Menin sitten käväsemään siellä pappilassa. Annoin Leolle jotain sille kuuluvaa ja sitten sen Lassin hissan kirjan ja lähin melkeen samalla oven avauksella ko millä olin sisälle tullu. Olin itkeny melkeen koko iltapäivän ja jos oisin sinne jääny niin oisin vaan alkanu itkemään uudestaan, joten tunnelmaa ei voinu edes haukkua hyväks. Oisin ehtiny 20.11 junaan ja sitten Jäkeen, mut soitin Karolle ja tulin lopputulokseen, että tahon nähä sitä ja Saaraa, joten jäin Keravalle jumittamaan ja itkemään. Tais olla eka kerta ku Karo näki mun itkevän. Saara oli jopa nähny kerran aikasemmin, jos oikeen muistan. Juteltiin vaikka mitä ja sitten yritettiin ehtiä seuraavaan junaan, mut meni vähäsen tiukalle ja en voinu siinä kondiksessa juosta. Ja sen junasta myöhästymisen jälkeen ei enää hirveästi ollu fiiliksiä mennä Jäkeen ja kävellä sieltä kotiin, joten olin törkeä ja menin Karon ja Saaran suostuttelemana Pappilaan, vaikka tiesin, että Leo ei taho nähä mua. Tuotti hienoista ongelmaa yrittää olla normaalisti siellä. Meinasin monta kertaa alkaa itkemään. Sitten ku alko hartaus niin saatoin Saaran asemalle ja ite jumitin semmosen puol tuntia kävellen siinä aseman ympäristössä. Kirjastolle ja takasin ja semmosta. Istuskelin vähäsen aikaa ihan vaan aseman edessäki ja luin Asterixia, jonka olin lainannu Saanalta.

Ja turha ruveta valittamaan enää tästä. Mä tiiän, että tää on jälkikäteen kirjotettu ja se siitä sitten!

Helsinki-Vantaa

Helsinki-Vantaa
jäänesto päällä
kone on valmis

fokkeri kääntyy
rata on vapaa
suihkari nousee

dakotan hylky
siipien alla
Arlanda kutsuu

Missä tuo poika
tuntien päästä
silmänsä avaa?

sitä en tiedä
savuke sammuu
koneeni lähtee

ihmisten matkat
minne ne vievät
Helsinki-Vantaa

Minä jään jälleen yksin ilmaan
kierrän monta odotuskiekkaa
kun täältä lähden tänne palaan
ja siipien päässä ilma virtaa

Helsinki-Vantaa
itään tai länteen
koneita lähtee

tutkat vain pyörii
liikenteen virta
ei koskaan lakkaa

aina on jossain
siipien alla
Helsinki-Vantaa

- Ultra Bra

The world's as ugly as sin, and almost as delightful
- Frederic Locker-Lampson

Eipä tässä päivässä mitään hirmusen ihmeellistä. Karon kaa lähin Heveniin bilettämään. Ajoin sinne, tanssittiin Karon kaa, juoruttiin ja kaikkee kivaa. Puolen yön aikoihin sitten mä lähin viemään Karon, Jupen ja Tapsan Keravalle. Ja mä sain ajaa koko matkan vielä kotiinki. Elikkä ensimmäinen ajoni Keravalla tapahtu siinä kahentoista jälkeen yöllä... Jee jee...

Everytime

Notice me, take my hand
Why are we strangers when
Our love is strong
Why carry on without me

Everytime I try to fly, I fall
Without my wings, I feel so small
I guess I need you, baby
And everytime I see you in my dreams
I see your face, it's haunting me
I guess I need you, baby

I make believe that you are here
It's the only way I see clear
What have I done
You seem to move on easy

And everytime I try to fly, I fall
Without my wings, I feel so small
I guess I need you, baby
And everytime I see you in my dreams
I see your face, you're haunting me
I guess I need you, baby

I may have made it rain
Please forgive me
My weakness caused you pain
And this song's my sorry

At night I pray
That soon your face will fade away

And everytime I try to fly, I fall
Without my wings, I feel so small
I guess I need you, baby
And everytime I see you in my dreams
I see your face, you're haunting me
I guess I need you, baby

-Britney Spears

Optimisti on ihminen, joka tietää tarkalleen miten paha paikka maailma voi olla; pessimisti taas hoksaa sen joka aamu uudestaan.
- Peter Ustinow

Loogisin valinta biisiks olis varmaan ollu maamme-laulu ja sen meinasinki ottaa, mut sitten en vaan voinu, koska on tommonen fiilis mitä toi everytime "kuvaa".

Itsenäisyyspäivä sitten taas. Ompahan ainaki vapaa päivä keskellä viikkoa. En oo vieläkään kuullu Petterin teoriaa mun tunteistani - perhana. Väsyttää kyllä ihan pirusti.

Käytiin iskän kaa ajamassa sitten hieman pidempää matkaa. Ajettiin järven ympäri Hyrylään ja toiselta puolen järveä sitten takasin. Ajoin jopa kaheksaakymppiä. Tähän mennessä suurin nopeus mitä oon ajanu.

Behind these hazel (blue) eyes

Seems like just yesterday
You were a part of me
I used to stand so tall
I used to be so strong
Your arms around me tight
Everything, it felt so right
Unbreakable, like nothin' could go wrong
Now I can't breathe
No, I can't sleep
I'm barely hanging on

Here I am, once again
I'm torn into pieces
Can't deny it, can't pretend
Just thought you were the one
Broken up, deep inside
But you won't get to see the tears I cry
Behind these hazel (blue) eyes

I told you everything
Opened up and let you in
You made me feel alright
For once in my life
Now all that's left of me
Is what I pretend to be
So together, but so broken up inside
'Cause I can't breathe
No, I can't sleep
I'm barely hangin' on

Here I am, once again
I'm torn into pieces
Can't deny it, can't pretend
Just thought you were the one
Broken up, deep inside
But you won't get to see the tears I cry
Behind these hazel (blue) eyes

Swallow me then spit me out
For hating you, I blame myself
Seeing you it kills me now
No, I don't cry on the outside
Anymore...

Here I am, once again
I'm torn into pieces
Can't deny it, can't pretend
Just thought you were the one
Broken up, deep inside
But you won't get to see the tears I cry
Behind these hazel (blue) eyes

Here I am, once again
I'm torn into pieces
Can't deny it, can't pretend
Just thought you were the one
Broken up, deep inside
But you won't get to see the tears I cry
Behind these hazel (blue) eyes

- Kelly Clarkson

Accomplishing the impossible means only that the boss will add it to your regular duties.

-Doug Larson

Eka tunti Lauran kaa kuvista. Oli ihan mukavaa. Piirreltiin kreikkalaisia, egyptiläisiä ja roomalaisia pytinkejä eli tehtiin antiikin arkkitehtuurista muistiinpanoja. Toka tunti sitten Business Englishiä. Seki oli ihan mukavaa. Selvis siinä tunnin aikana, että ei oo vikaa tuntia, eikä RO:ta, eli päästään jo 13.15, 15.15:sta sijaan. Toka vika tunti kuitenki oli. Mieluummin vika ku se toka vika. Toka vika nimittäin oli saksaa ja Luise veti hirveellä vauhdilla melkeen koko kappaleen sitä kuunteluttaen, käännättäen ja alleviivauttaen. Vika tunti olis ollu sitten enkkua, mut nyt sitä ei sitten ollu.

Karo kirjotti musta eilen runon:

Käännä selkäsi, kävele pois.
Kuvalta jossa kaikki toisin ois.
Hymysi sulje hiljaisuuteen.
Toiveesi verhoa mahdottomuuteen.
Vastaa "Hyvä on tässä,
mitä kaipaisin elämässä?"
Muista ettei koskaan unelmas kanna,
syvälle niiden vaipua anna.

Jos ovea raottaa tunne
sen karkotat pois, mutta minne?
Se on viilto sielussa
tumma hahmo unessa.
Nyt turva on sinun
ja varmuus.
Niiden suoma onni ja autuus.

Taisin kommentoida muutamallekki ihmiselle, että toi on liianki totta. Ja sitä se on. En mä uskalla toivoa, että saisin jotain ihanaa, ku mulla on jo kaikki ihan hyvin. Mä myönsin eilen Karolle haluavani yhtä asiaa, mut en mä sen eteen meinaa mitään tehä. Mä en tahdo uhrata jotain muuta ihanaa semmosen puolesta mikä ehkä vaan satuttaa, joten tapan sen tunteen taas hitaasti, mutta varmasti. Auoin itteäni Karolle, Jussille ja jopa Petterille. Viimeks mainitulla on kuulemma joku teoria mun tunteista. Saan kuulla sen tänään. Itkin eilen aika pahasti. Ei ollu yhtään kivaa taasen tajuta oikeesti kuinka huonosti mä hoidan omaa tunne-elämääni.

Tänään pitäis raahautua kirkolle jo 17.30 tarjoilemaan glögiä ja pipareita ihmisille. Aattelin sitä ennen kuitenki käydä iskän kaa ajotunnilla. Ja sitten varmaan alottaa ruotsin opiskelu... Niin ja torstaina saksan sanis. Onneks huomenna sentään on vapaa päivä.

Jatkuu...
Mä mietin taasen pitkästä aikaa miks mä en voi olla ihan ns. normaali. Miks mulla pitää olla hirveet (kuvainnolliset) muurit itteni ympärillä. Jos oisin suorempi ihminen niin ehkä tääki juttu mistä nyt angstaan jopa saattais onnistua. Nyt vaan kuvittelen jotain mihin en itekkään usko, mut se ei estä mua toivomasta. Mut sitten lopulta ku alan toivomaan, niin lopulta oon ihan toivoton. Ja siinä tilanteessa sitten alotan semmosen tunteiden tappamisen. Ja sitten lopulta vaan oon taas ns. normaali itteni. Toi tunteiden tappo on kyllä hidasta. Ja ei edes aina onnistu täydellisesti. Täydellisyyteen häytyy kuitenki pyrkiä, joten yrittää pitää. Ihanaa kuitenki ku voin purkaa itteäni ihan totaalisesti Karolle. Ei se kellekkään muulle onnistu.

PS.
Piparitalo on vihdoin valmis! Ja se on hieno, vaikka ite sanonki ^^.

Kristalliprinsessa

Kuljen tietä sateenmustaa
Mielessäin vain kuva susta
Kun soitto korvissani naurus soi
Vaikka nään sut kanssa toisen
Mielestäin mä saa sua pois en
Silmiäs kai unohtaa en voi, en mä voi

Miks mun täytyy aina jäädä yksin oottamaan
Kyynelsilmät kuivaamaan
Ilman sua kai mahdotonta olla vois
Oi jos kaikki toisin ois

On rakkaus kai ihanaa
Mulle pelkkää suurta tuskaa
öisinkään en enää unta saa
Hyväksy et lähellesi
En voi päästä sängyllesi
Silti en voi sua mä unohtaa, unohtaa

Miks mun täytyy aina jäädä yksin oottamaan
Kyynelsilmät kuivaamaan
Ilman sua kai mahdotonta olla vois
Oi jos kaikki toisin ois

Etsä tajuu, mä oon katellu sua
Jo pitkän aikaa!

- Apulanta

The public will believe anything, so long as it is not founded on truth.
- Edith Sitwell

Jussi herätti siinä kymmentä vaille kakstoista. Ihan vaan sanoakseen hyvää yötä ja että oon tärkeä. En kyllä ihan nukkunu, mut melkeen. Tekstailin sitten sen kaa puolisen tuntia ja puol tuntia meni aikani nukahtaa uudestaan.

Mie: "Häytyy kyllä myöntää, että mä rakastan sua - varsinki sillon ku herätät mut keskellä yötä -.-. Aivan ihanaa *haukottelee*
Jussi: "Miekin rakastan sua ku jätät äänet päälle kännykkään :)"

Siis oikeesti ei kännykkää laiteta yöks äänettömälle! Ei se vaan toimi niin, koska hätätapauksissa mut pitää sitten saada kiinni. Kuten, että Karon piti saada mut kii ku sillä oli jotain ongelmia erään äidin kanssa... Ja sitten mun jupinat on aina yhtä ihastuttavia. Aivan ihmeellistä. En tajua sitä jätkää yhtään. Mitä ihastuttavaa mun jupinoissa on? Kuulemma ainaki saa hymyn Jussin kasvoille - mä en tajuu! Minkä lisäks olin vielä hassu.. Ylläri! Tiirailin puhelinta silmät sirrillään unenpöppörössä. Totta kai olin hassu! Sitten se vielä yritti, että ois hauska nähä miltä mä näytän! Herrajee... Eikä kyllä! On mullaki itsesuojeluvaistoa sen verran, että en taho ihmisten näkevän mua unenpöppörössä keskellä yötä, jos ei nyt ihan pakko oo.

Aamulla sitten nukuin pommiin. Äiti soitti siinä 07.35 ja herätti mut. Nopeesti vaan vaatteet päälle, alas tekemään aamupalaa ja nopeesti junalle. Ehinki jopa siihen junaan ilman, että tartti juosta, mikä oli kyllä hyvä. Olis kyllä ollu aika paha myöhästyä jakson ekalta tunnilta, joka oli vielä kaiken lisäks saksaa. Luise alotti ihan täysillä, kuunneltiin kappaletta, tehtiin jotain monistetta ja harjoteltiin sanoja. Ei mitään "pehmeetä laskua", ku heti asiaan. Jee jee... Äikän tunti hieman sama. Tekstailin Saanan kanssa, jolla oli sama tunti *hihittelee*. Tehtiin jotain taiteen arvostamisesta juttua. Syömään - tai no mähän en syö kana tai broilerikeittoa, joten söin vaan leipää. Matikan tunnilla joku kertaus moniste ja mä jopa osasin ne jutut. Huomas kyllä, että ei kannata vaihtaa maikkaa jos asia jatkuu. Eri maikat on opettanu eri tavalla, joten hieman hankala. No tajusin kuitenki mitä se Sirviö hirviö (meän koulun paras matikan maikka!) yritti selittää. Aikasta hyvin. Huomasin oikeesti jopa osaavani ne asita, mikä on todellakin positiivista. Sitten turhaakin turhempi pitkä välkkä, jonka vietin yhen Tiian kanssa juoruten ruotsin luokan edessä. Sain ruotsin maikalta sitten luvan suorittaa kurssin itsenäisesti - saan huomenna tehtävät. Puol juoksua mantsan luokkaan ja sain sitten Mellerin kii ku se alotti siinä muiden maikkojen tunteja ja mä pääsin sitten kurssille mukaan. Jee! Viimeseks sitten kuuntelemaan jotain vanhojen tanssi infoa, jonka jälkeen jumitin puolisen tuntia koululla ja tein jotain ihmeellistä. Äikän monisteen loppuun ja saksan tehtävän. K-junalla Hiekkaharjusta Keravalle ja sieltä sitten Z:taan. Ja totta kai sato kaatamalla. Onneks mulla oli sateenvarjo mukana.

Kotona sain sitten duunata itelleni jotain ruokaa. Spagettia ja lihapullia, jotka kaivoin jostain. Upposhan ne ihan hyvin, mulla oli kuitenki aika moinen nälkä. Sen jälkeen en ookkaan mitään järkevää tehny. Jumittanu koneella. Kuhan iskä tulee niin vois kysyä, josko mentäis ajamaan ja ostamaan mulle matikan kirja. Mut se on vielä salilla, joten en oo onnistunu kysymään.

Destiny

The times are changing so fast,
I wonder how long it lasts.
The clock is ticking time is running out.
The hatred fills this Earth
and for what is worth,
we're in the end before we know.

Throughout the years
I have struggled to find the answer
that I never knew.
It strucked me like a million lightnings
and here I am telling to you.

Every second of day it is coming your way,
future unknown is here to stay.
Got to open your mind
or you will be led to astray.

There's a time to live,
there's a time to die.
But no one can't escape the Destiny.

Look all the things we've done,
under the burning sun.
Is this the way to carry on?
So take a look at yourself
and tell me what do you see.
A wolf in clothes of the lamb?

Throughout the years
I have struggled to find the answer
that I never knew.
It strucked me like a million lightnings
and here I am telling to you.

Every second of day it is coming your way,
future unknown is here to stay.
Got to open your mind
or you will be led to astray.

Let your spirit free, through window of your mind.
Unchain your soul from hate, all you need is faith.
I control my Life, I am the One.
You control your Life but don't forget Your Destiny...

It's time to say goodbye,
I know it will make you cry.
You make your destiny.
I know you'll find the way.

And outside the Sun is bright.
he things will be allright.
I will be back one day to you.
So please wait for ME

-Stratovarius

I don't know why we are here, but I'm pretty sure that it is not in order to enjoy ourselves.
-Ludwig Wittgenstein

Tänään sitten hieman vähemmän unta ja heräsin jopa jo varttia vaille kymmenen. Ruhtinaallista. Olin kyllä torkkunu siinä vaiheessa suunnilleen tunnin. Ehkä nukkunuki hetkosen. Iskän kaa lähettiin melkeen heti ajamaan ku oli vielä valosaa. Iskä ajo ensin asemalle ja käytiin ostamassa mulle uus lippu ja sitten sen jälkeen mä ajoin takasin päin. Ajeltiin sitten hieman eri paikoissa ja se meni jopa hyvin. En ryssiny edes liikennevaloissa. Oli hyvä ajaa sunnuntaina ku ei ollu oikeastaan yhtään liikennettä.

Pelasin taasen aivan liikaa Spyroa ja tuhottiin Jeminan kaa lisää glögiä ku äiti kävi sitä ostamassa lisää. Laitoin ruuan valmiiks ja näin päin pois. Oikeen hienosti katon pöydänki. Ja ruuan jälkeen sain sitten jäädä sitä yksinäni siitä siivoomaan ilman, että kukaan sano edes kiitosta. Itkin siinä sitten. Kyllä Jemina näki mut meikit levinneenä, mut ei se mitään sanonu - onneks. Tunsin itteni vaan niin arvottomaks. Paska fiilis sitten melkeen koko loppu päivän ku mua vielä hieman lisää pomputettiin ja komenneltiin. Ja en päässy iskän kaa ajamaankaan uudestaan ku se lähti salille.

Sain luvan jäädä Tornioon uuden vuoden jälkeen. Jee!

On the edge of the world
I stand
Looking over
there´s nothing
Only darkness
I lift my leg
take a step
and fall

Inside

We're the little creatures
deep inside your mind.

Some call us their fantasy
but some to never find.

We can teach philosophy
but still we must commend...

The state of our existence
right into your hand welcome to this place in here come overstep all your fears...

Where have you all been once
when I was alone?
When I was a hero in their crazy wicked show
you've sent no little spark
into my darkened view of life.
Did not make me ask for what is wrong
and what is right.
And still I regret to be here.
I'm dreaming of Anna in tears.
Inside - so deep inside
you will die if I don't dream anymore?
Inside - so deep inside
you will die if I don't dream anymore?

-Avantasia

No one has ever had an idea in a dress suit.
-Sir Fredrick G. Banting

Oikeesti oli jännä herätä ja kattoa kelloa. Se oli varttia vaille kolme. Ku ei ollu ketään kotona, niin oli hyvä nukkua pitkään - 15 tuntia. No tulipahan nukuttua kaikki univelat varmasti pois. Heräilin kyllä aina välillä tossa aamun aikana, mut aina nukahin hetkessä uudestaan. Siitä sitten vaan ylös ja syömään aamupalaa. Iskä tuli sitten kotiin ku ruokapöydässä jumitin. Lähettiin ajamaan autolla. Tuun vieläki vähäsen liian lujaa risteyksiin. Pelasin taasen aivan liikaa Spyroa ja Jeminan kaa tuhottiin glögiä.

Goin´ Home

You think I could be the one to look inside your mind
I don't think we'll have the time, so let us get in line

Another town another bed, another thing to go
By now I learned to take it cool, but I don't wanna know

My head is empty, all the stories that I've known I've told
The situation I escaped from, now it looks like gold

Anyway and anyhow we did it, it was good
But now I take the time to think 'bout ev'rything I should

'Cause after this I'm gone, the show is done
No other town or bed that lies ahead
I'll go home to what I know
I'll go home, home to you

By the time that you think 'bout it twice no spotlight makes you stay
By the time that you feel you don't know, you have to go

The plane is ready in my head, so many things to do
A few more hours till it's over I reach out for you

A kind of peace inside is growing, thinking 'bout the shows
Until the next time I'll be so much better, yes I know

Now this is it I'm gone, the show is done
No other town or bed that lies ahead
I'll go home to what I know
I'll go home, home to you

I'll go home. . .

-Helloween

Violence is the last refuge of the incompetent.
- Isaac Asimov

Matikan kokeeseen ah niin hyvin nukkuneena ja pirteenä. Menkat alko aamulla ja terkkari ei oo paikalla, joten en voinu saada siltä mitään lääkkeitä. Onneks kunnon kivut alko vasta ku sain jo kokeen tehtyä. Toisaalta piti pysyä luokassa sinne 11.15 asti. Ei kovin kivaa. Juorusin laskimeni kanssa melkeen puol tuntia. Osasin oikeastaan kaiekn, vaikka en muistanukkaan, mitä tarkotetaan arvojoukolla - noh arvasin siihen jotaki. Sitten kattomaan jos vaikka opo olis paikalla - ei ollu - YLLÄRI! Syömään ja no ruokahalua ei ollu nimekskään, vaikka oli riisipuuroa ruokana. Söin hieman ja vein loput roskiin, koska se oikeesti maistu tyyliin hiekalta mun suussa. K-junalla Keravalle. Kävelin Kurkelaan päin ja sitten juoksin takas assalle, että ehin junaan. Karo soitti sitten puol matkassa Haarikselle, että missä oon. No siinä vaiheessa ei enää ollu mahiksia palauttaa Lassin hissan kirjaa. Fiilis ku pääsin Haarikselle: Hyvä, että jalat kanto. Matelin oikeesti hitaasti kotiin ja etin itelleni Miramaxin, että pystyn jonki aikaa elämään. Sitten pelasin vaan Spyroa, vaikka meinasin mennä nukkumaan. Pariin kertaan sanoin Leolle aikasta suoraan, että en taho sitä nähä sillon iltapäivällä, koska olin kuitenki menossa sen kaa Pappilaan.

Lähin sitten kasin junalla Keravalle ja Leon kanssa Pappilaan. Siellä puhuttiin jotain ja lopulta lähettiin pihalle. Juorusin jotain ussan kokeesta Joannan kanssa. Leon kanssa sitten jatkettiin puhumista pihalla ja tultiin lopputulokseen, että ei meitä oo tarkotettu yhteen. Päätettiin sitten erota ja puhuttiin kaikki asiat selviks. Molemmille ainakin mun käsittääkseni jäi helpottunu olo. Mulle ainaki. Tuntu hyvältä ku Leo ymmärs mua ja että sillä oli kuulemma samantapasia tuntemuksia. Mietittiin, että jos oltais tunnettu kunnolla ku alettiin seurustelemaan niin oltaisko me sitten loppujen lopuks alettu seurustelemaan - tuskin. No päätettiin kuitenki pysyä ystävinä. Jäi oikeesti ns. hyvä maku suuhun tosta.

Onnistuin puhumaan hetkosen Jussinki kaa. Se oli lähössä baariin tanssittamaan neitosia ja ehkä ottamaan jotain siinä välissä. Sen huomaski sitten sen tekstarista. "Voimaa!", vaikka olin just selittäny kuinka sekä mulle, että Leolle jäi hyvä fiilis tosta erosta. No joo... No harm done.