Misplaced

Sometimes I feel so out of time and place, trapped in a maze
As if I was lost in someone else's life...
The values I should keep in high regard don't mean a thing to me

Do you ever feel a need to go back in time? A dream of mine...
To travel far away and one day steal back my life
In the end all I can do is to learn I live in a dreamland

This time was not made for me,
I have nowhere to land, no place to rest,
Like a bird, without a nest, I'm gliding
Under the clouds, forevermore

How much suffocated anxiety can be held within?
I was found guilty to a crime against myself.
No need to hear the words again,
I live and I'd die for my dreamland

This time was not made for me,
I have nowhere to land, no place to rest,
Like a bird, without a nest, I'm gliding
Under the clouds, forevermore

I'll never have a chance, I can't understand
I'm a misplaced man
How could this backward land
Learn to understand my dance
What it's like, when every single smile hurts...

I have never felt like home here
Always missing something
People aren't connecting
Am I a misplaced soul?

I live in a perfect Hell, I try finding my wishing well
when I drop my last tear, I have accepted this life

A true saint, that I am not, you have never seen me
'Cause I have always been there, standing by your side

I'll never have a chance, I can't understand
I'm a misplaced man
How could this backward land
Learn to understand my dance
what it's like, when

Every single moment pains me...
Never felt like home here
I am missing something
My soul's in a wrong shell

- Sonata Arctica

Always be nice to your children because they are the ones who will choose your rest home.
- Phyllis Diller

Mun ymmärtämiseni vaatii varmasti paljon vaivaa ja kärsivällisyyttä. Voin sanoa sen kokemuksesta, että mulla se ainaki vaatii noita. Ehkä joku osaa valaista ulkopuolisemman mielipiteen asiasta.

Tänään ku kävelin kirkolta Lidl:lle päin ja luin siinä samalla, niin mulle jotenki kolahti, että Järvenpää ei tunnu kodilta. Mun kotini on Haarajoen aseman lähellä olevassa sinisessä puolitoista kerroksisessa omakotitalossa, mutta vaikka se on Järvenpäässä, niin mä en ns. tunne olevani kotona Järvenpäässä. Se on vaan paikka missä mä asun. Mä jossain välissä uskoin, että se olis koti, mutta nyt ku käy Järvenpään keskustassa kerran viikossa kirkolla ja sitten muuten vaan iskän kanssa ajamassa, niin se on menettäny viimesetki merkityksen rippeet mun elämässäni. Tai ehkä jotain ihan pieniä rippeitä on jäljellä, mutta ei todellakaan paljoa. Kinnarin koulun kohalla sen tajusin. Jotenki tuli lohduton olo sen jälkeen. Jotku ihmiset on asunu koko ikänsä samassa paikassa ja niille se koko kaupunki on yleensä koti. Sieltä tuntee tyyliin puolet asukkaista, kaikki paikat on kiertäny. Voi osotella erilaisia paikkoja missä sitä on vaikka lapsena opetellu ajamaan pyörällä tai jotain muuta vastaavaa. Jos mä haluaisin tehä semmosta, niin mun pitäis lähteä kiertämään Suomea. Jos nyt vaikka käytetään tota pyörällä ajon opettelua esimerkkinä, niin mä olen opetellu ajamaan pyörällä entisessä Rovaniemen maalaiskunnassa (nykyään osa Rovaniemeä). On joitain paikkoja, jotka tuntuu ku kodilta. Sinne tultaessa rauhottuu ja tuntee oikeesti tulleensa kotiin, että tänne mä oon tervetullu ja täällä musta pidetään. Tornio on mulle yks semmonen paikka. Mä en ole ikinä siellä päivääkään asunu, mutta kuitenki ku on koko ikänsä siellä käyny niin siitä on tullu lähes koti mulle. Siitä huolimatta se ei sitä ole. On muutamia muitaki paikkoja, missä mä tunnen oloni kotosaks. Helsinki oli joskus semmonen paikka, mut nytten ku siellä on käyny aina vaan vähemmän, niin seki on jotenki haalistunu. Santiksessa ei oo päässy moneen vuoteen käymään. Toisaalta jos Helsingin kaupunki sais sen omistukseensa niin helpottuispa siellä käynti, mut ei se olis enää sama paikka.

Mun ymmärtämiseni vaatii yllä kerrotun asian jonkinlaista sisäistämistä. Kaipa ton vois tiivistää, että mä olen juureton. Mä oon niin monesti muuttanu, että ei mulla oo semmosta paikkaa mihin voisin palata ns. juurilleni. Mut jos joku paikka pitäis sanoa, niin se on sitten Tornio, mut ei siellä oo suoranaisesti mun juuret. Siellä on mun vanhempien juuret.

Tää päivä meni silleen, että olin jopa aikasta hyvin nukkunu ku kuviksen tunnille raahauduin. Ei saatu oikeesti Lauran kaa yhtään mitään aikaseks – taaskaan. Enkun kymppi kurssi meni kans jotenki jumittaen. En vaan oikeen jaksanu kiinnostua tänään mistään. Vikalta tunnilta lähin sitten ajoissa, että ehin junaan ja jumittamaan Kiasman aulaan. Todella kehittävää saanen sanoa. Oli kyllä todella turha reissu. En saanu yhtään mitään irti siitä näyttelystä, vaikka meillä oli opastettu kierros siellä. Sen jälkeen Lauran ja Tarun kanssa Sokoksen mäkkiin syömään. Söin liikaa ja ei ollu kovin hyvä olo sen jälkeen. Junaan istumaan valmiiks. Noh just ennen junan lähtöä tuli kuulutus, että se junaosasto ei oo lähössä mihinkään… Arvatkaa vaan paljonko porukkaa on ekassa vaunussa (Lipunmyynti), ku juna lähtee Helsingistä Riihimäen suuntaan. No mä voin sanoa ihan rehellisesti, että sitä on pirusti. Siihen malliin, että kaikki ei mahu enää istumaan. Kaikki ne sitten ulos ja muihin vaunuihin. Jee jee… Sitten kävelin Jäken assalta kirkolle ja tyylikkäästi myöhässä kattomaan miten muut leikkii alkuräjähdystä. Isoskoulutus tällä kertaa ei olis voinu olla turhempi. Luettiin erilaisilla äänillä monologeja ja leikittiin rusinaa. Eipä paljon muuta.

Ja mä tiiän, että en oo kirjottanu pitkään aikaan, mut shit happens. Enköhän mä jotain kirjota vielä takautuvasti, joten jos haluaa lukea, niin kyllä ne sieltä varmaan jossain vaiheessa.

3 päivää 14 h 42 min