The Misery
I write the lines you want me to, with the words I dare to use of all
the ones that you have taught me, along the years
You cast a perfect shadow on the paper, fade away with sunlight, I fear
the way you know me, love can leave a stain...
You steal my only hope and make me stay awake another night,I wish you
bear with me, stay near me
When the Autumn leaves have fallen....
Solitude, my pain, the last thing left of me..
If you fall I´ll catch, if you love I´ll love, and so it goes, my dear,
don´t be scared,
you´ll be safe,this I swear. If you only love me
Seven lonely lies written on Deadwinter´s night, open the only book with
the only poem I can read
In blood I sign my name and seal the midnight with a tear, burn the
paper, every line for them I cried…
If you fall I´ll catch, if you love I´ll love, and so it goes, my dear,
don´t be scared,
you´ll be safe,this I swear. If you only love me back
I am the Playwrite and you are my Crown, make me cry for your love, like
you´ve done many times, so I know
I can´t write these storylines without you, Lady pain, make me strong,
can´t we be together without them forever…
The words I write can only hurt you, sorry for the rain, thank you, my
only one, you gave me this pain
I leave you gently on the floor, take one step towards the door,
where´s the letter never written, goodnight now…
If you fall I´ll catch, if you love I´ll love, and so it goes, my dear,
don´t be scared,
you´ll be safe,this I swear. If you only love me
If you fall I´ll catch, if you love I´ll love, and so it goes, my dear,
don´t be scared,
you´ll be safe,this I swear. If you only love me back
-Sonata Arctica
Mulle on tässä vihjailtu, että pitäis tätä kirjottaa... Apua... Just ku aloin taasen unohtamaan tän. No ei se mitään. En jaksa todennäkösesti kirjottaa vanhoja päiviä tai ainakaan niitä kaikkia. Ehkä mä kuitenki voisin hieman tänne jotain sillon tällön kirjotella?
Tota biisiä oli aivan ihana laulaa pitkästä aikaa Keravan asemalla ku odotin junaa <3.
Tällä hetkellä mä olen aikasta onnellinen, oon itseasiassa ollu jo jonki aikaa. Saattaa kenties johtua siitä, että huomenna on liikennevalopäivä ja mä aattelin käyttää hieman keltaista pukeutumisessani... Ja se on sitten oma ongelma jos ei tiiä mitä se tarkottaa! Mut yksi poika on kuitenki miulle aikasta tärkeä ja mieki taidan olla sille. Mie oikeesti pidän siitä ihan hirveesti <3. Mietin ihan hemmetin kauan, että kerronko ja menin sitten kertomaan. Ja en oo katunu sitä ku vaan muutaman pienen hetken. Ehkä mä opin siitä, että aina se ei oo huono asia kertoa, että jopa mulla on joskus realistisia mahiksia. Aivan sama, vaikka mä sain kolmelta ihmiseltä kommenttia, että mulla on mahiksia ihan kehen vaan, mutta jos mä en ite sitä usko, niin ei mulla ole, vaikka muuten saattais ollakki. Ja mä en halua ketä tahansa, mä tiiän tällä hetkellä aika tarkkaan kenet tahon.
Talvilomalla saan jopa olla la-ti yksin kotona Jessican kaa. Jesku on lauantain töissä ja sitten sillä on koulua sillä viikolla, joten oikeastaan saan olla yksin, mitä nyt Jussi tulee käymään sunnuntaina tai maanantaina. Sais kertoa mikä päivä ja millä, että voin jotain suunnitella, koska mun pitäis kuitenki saada aikasta paljon mahtumaan yhteen päivään. Ainaki se, että näyttelen sille Jäkeä ja koska mulla ei ole autoa, niin joudun hoitamaan sen homman pyörällä tai kävellen. Ja sitten saunakisan vois pitää, mut sitä pitää vielä kattoa. Mä häviin sen homman..
Uusi jakso ja uudet kujeet tai jotain semmosta. No tässä jaksossa on Lyyraa ja Tastulaa, tämmönen unelmapari. No onneks on sentään myös Kaksosta, joka on kyllä yks mun lemppari maikoista. Se on aivan ihana <3. Paras hissan maikka, kuka mulla on koskaan ollu. Sillä on niin omaperänen tapa opettaa, että siellä on aina hauskaa. Vähäsen ketuttaa, että sain kuviksesta vaan 8, vaikka mun mielestäni ainaki miun pytty onnistu ihan hemmetin hyvin. Harmi, että en saa tietää mitä numeroita sain mistäki töistä. Ja se maikka ei oo ees tässä jaksossa koulussa, joten en voi käydä kysymässäkään. Ihan kettumaista.
Mulla on nyt joku ihme Disney vaihe menossa. Tekis niin mieli vaan mennä alakertaan kattomaan Pientä merenneitoa. Oon halunnu sen kattoa jo aika pitkään, mutta ei oo ollu aikaa. No kohta on talviloma ja sitten on aikaa.
Äiti sano tänään jotain aivan ihanaa: "Mä en edes muistanu, että toi sun puku on noin kaunis." Se poisti mun loputki epäilyt puvustani. Se on aivan ihana ja varsinki hanskojen kanssa <3.
Huomenna kymppiin <3.
tiistaina, helmikuuta 13, 2007
tiistaina, tammikuuta 16, 2007
Misplaced
Sometimes I feel so out of time and place, trapped in a maze
As if I was lost in someone else's life...
The values I should keep in high regard don't mean a thing to me
Do you ever feel a need to go back in time? A dream of mine...
To travel far away and one day steal back my life
In the end all I can do is to learn I live in a dreamland
This time was not made for me,
I have nowhere to land, no place to rest,
Like a bird, without a nest, I'm gliding
Under the clouds, forevermore
How much suffocated anxiety can be held within?
I was found guilty to a crime against myself.
No need to hear the words again,
I live and I'd die for my dreamland
This time was not made for me,
I have nowhere to land, no place to rest,
Like a bird, without a nest, I'm gliding
Under the clouds, forevermore
I'll never have a chance, I can't understand
I'm a misplaced man
How could this backward land
Learn to understand my dance
What it's like, when every single smile hurts...
I have never felt like home here
Always missing something
People aren't connecting
Am I a misplaced soul?
I live in a perfect Hell, I try finding my wishing well
when I drop my last tear, I have accepted this life
A true saint, that I am not, you have never seen me
'Cause I have always been there, standing by your side
I'll never have a chance, I can't understand
I'm a misplaced man
How could this backward land
Learn to understand my dance
what it's like, when
Every single moment pains me...
Never felt like home here
I am missing something
My soul's in a wrong shell
- Sonata Arctica
Always be nice to your children because they are the ones who will choose your rest home.
- Phyllis Diller
Mun ymmärtämiseni vaatii varmasti paljon vaivaa ja kärsivällisyyttä. Voin sanoa sen kokemuksesta, että mulla se ainaki vaatii noita. Ehkä joku osaa valaista ulkopuolisemman mielipiteen asiasta.
Tänään ku kävelin kirkolta Lidl:lle päin ja luin siinä samalla, niin mulle jotenki kolahti, että Järvenpää ei tunnu kodilta. Mun kotini on Haarajoen aseman lähellä olevassa sinisessä puolitoista kerroksisessa omakotitalossa, mutta vaikka se on Järvenpäässä, niin mä en ns. tunne olevani kotona Järvenpäässä. Se on vaan paikka missä mä asun. Mä jossain välissä uskoin, että se olis koti, mutta nyt ku käy Järvenpään keskustassa kerran viikossa kirkolla ja sitten muuten vaan iskän kanssa ajamassa, niin se on menettäny viimesetki merkityksen rippeet mun elämässäni. Tai ehkä jotain ihan pieniä rippeitä on jäljellä, mutta ei todellakaan paljoa. Kinnarin koulun kohalla sen tajusin. Jotenki tuli lohduton olo sen jälkeen. Jotku ihmiset on asunu koko ikänsä samassa paikassa ja niille se koko kaupunki on yleensä koti. Sieltä tuntee tyyliin puolet asukkaista, kaikki paikat on kiertäny. Voi osotella erilaisia paikkoja missä sitä on vaikka lapsena opetellu ajamaan pyörällä tai jotain muuta vastaavaa. Jos mä haluaisin tehä semmosta, niin mun pitäis lähteä kiertämään Suomea. Jos nyt vaikka käytetään tota pyörällä ajon opettelua esimerkkinä, niin mä olen opetellu ajamaan pyörällä entisessä Rovaniemen maalaiskunnassa (nykyään osa Rovaniemeä). On joitain paikkoja, jotka tuntuu ku kodilta. Sinne tultaessa rauhottuu ja tuntee oikeesti tulleensa kotiin, että tänne mä oon tervetullu ja täällä musta pidetään. Tornio on mulle yks semmonen paikka. Mä en ole ikinä siellä päivääkään asunu, mutta kuitenki ku on koko ikänsä siellä käyny niin siitä on tullu lähes koti mulle. Siitä huolimatta se ei sitä ole. On muutamia muitaki paikkoja, missä mä tunnen oloni kotosaks. Helsinki oli joskus semmonen paikka, mut nytten ku siellä on käyny aina vaan vähemmän, niin seki on jotenki haalistunu. Santiksessa ei oo päässy moneen vuoteen käymään. Toisaalta jos Helsingin kaupunki sais sen omistukseensa niin helpottuispa siellä käynti, mut ei se olis enää sama paikka.
Mun ymmärtämiseni vaatii yllä kerrotun asian jonkinlaista sisäistämistä. Kaipa ton vois tiivistää, että mä olen juureton. Mä oon niin monesti muuttanu, että ei mulla oo semmosta paikkaa mihin voisin palata ns. juurilleni. Mut jos joku paikka pitäis sanoa, niin se on sitten Tornio, mut ei siellä oo suoranaisesti mun juuret. Siellä on mun vanhempien juuret.
Tää päivä meni silleen, että olin jopa aikasta hyvin nukkunu ku kuviksen tunnille raahauduin. Ei saatu oikeesti Lauran kaa yhtään mitään aikaseks – taaskaan. Enkun kymppi kurssi meni kans jotenki jumittaen. En vaan oikeen jaksanu kiinnostua tänään mistään. Vikalta tunnilta lähin sitten ajoissa, että ehin junaan ja jumittamaan Kiasman aulaan. Todella kehittävää saanen sanoa. Oli kyllä todella turha reissu. En saanu yhtään mitään irti siitä näyttelystä, vaikka meillä oli opastettu kierros siellä. Sen jälkeen Lauran ja Tarun kanssa Sokoksen mäkkiin syömään. Söin liikaa ja ei ollu kovin hyvä olo sen jälkeen. Junaan istumaan valmiiks. Noh just ennen junan lähtöä tuli kuulutus, että se junaosasto ei oo lähössä mihinkään… Arvatkaa vaan paljonko porukkaa on ekassa vaunussa (Lipunmyynti), ku juna lähtee Helsingistä Riihimäen suuntaan. No mä voin sanoa ihan rehellisesti, että sitä on pirusti. Siihen malliin, että kaikki ei mahu enää istumaan. Kaikki ne sitten ulos ja muihin vaunuihin. Jee jee… Sitten kävelin Jäken assalta kirkolle ja tyylikkäästi myöhässä kattomaan miten muut leikkii alkuräjähdystä. Isoskoulutus tällä kertaa ei olis voinu olla turhempi. Luettiin erilaisilla äänillä monologeja ja leikittiin rusinaa. Eipä paljon muuta.
Ja mä tiiän, että en oo kirjottanu pitkään aikaan, mut shit happens. Enköhän mä jotain kirjota vielä takautuvasti, joten jos haluaa lukea, niin kyllä ne sieltä varmaan jossain vaiheessa.
3 päivää 14 h 42 min
Sometimes I feel so out of time and place, trapped in a maze
As if I was lost in someone else's life...
The values I should keep in high regard don't mean a thing to me
Do you ever feel a need to go back in time? A dream of mine...
To travel far away and one day steal back my life
In the end all I can do is to learn I live in a dreamland
This time was not made for me,
I have nowhere to land, no place to rest,
Like a bird, without a nest, I'm gliding
Under the clouds, forevermore
How much suffocated anxiety can be held within?
I was found guilty to a crime against myself.
No need to hear the words again,
I live and I'd die for my dreamland
This time was not made for me,
I have nowhere to land, no place to rest,
Like a bird, without a nest, I'm gliding
Under the clouds, forevermore
I'll never have a chance, I can't understand
I'm a misplaced man
How could this backward land
Learn to understand my dance
What it's like, when every single smile hurts...
I have never felt like home here
Always missing something
People aren't connecting
Am I a misplaced soul?
I live in a perfect Hell, I try finding my wishing well
when I drop my last tear, I have accepted this life
A true saint, that I am not, you have never seen me
'Cause I have always been there, standing by your side
I'll never have a chance, I can't understand
I'm a misplaced man
How could this backward land
Learn to understand my dance
what it's like, when
Every single moment pains me...
Never felt like home here
I am missing something
My soul's in a wrong shell
- Sonata Arctica
Always be nice to your children because they are the ones who will choose your rest home.
- Phyllis Diller
Mun ymmärtämiseni vaatii varmasti paljon vaivaa ja kärsivällisyyttä. Voin sanoa sen kokemuksesta, että mulla se ainaki vaatii noita. Ehkä joku osaa valaista ulkopuolisemman mielipiteen asiasta.
Tänään ku kävelin kirkolta Lidl:lle päin ja luin siinä samalla, niin mulle jotenki kolahti, että Järvenpää ei tunnu kodilta. Mun kotini on Haarajoen aseman lähellä olevassa sinisessä puolitoista kerroksisessa omakotitalossa, mutta vaikka se on Järvenpäässä, niin mä en ns. tunne olevani kotona Järvenpäässä. Se on vaan paikka missä mä asun. Mä jossain välissä uskoin, että se olis koti, mutta nyt ku käy Järvenpään keskustassa kerran viikossa kirkolla ja sitten muuten vaan iskän kanssa ajamassa, niin se on menettäny viimesetki merkityksen rippeet mun elämässäni. Tai ehkä jotain ihan pieniä rippeitä on jäljellä, mutta ei todellakaan paljoa. Kinnarin koulun kohalla sen tajusin. Jotenki tuli lohduton olo sen jälkeen. Jotku ihmiset on asunu koko ikänsä samassa paikassa ja niille se koko kaupunki on yleensä koti. Sieltä tuntee tyyliin puolet asukkaista, kaikki paikat on kiertäny. Voi osotella erilaisia paikkoja missä sitä on vaikka lapsena opetellu ajamaan pyörällä tai jotain muuta vastaavaa. Jos mä haluaisin tehä semmosta, niin mun pitäis lähteä kiertämään Suomea. Jos nyt vaikka käytetään tota pyörällä ajon opettelua esimerkkinä, niin mä olen opetellu ajamaan pyörällä entisessä Rovaniemen maalaiskunnassa (nykyään osa Rovaniemeä). On joitain paikkoja, jotka tuntuu ku kodilta. Sinne tultaessa rauhottuu ja tuntee oikeesti tulleensa kotiin, että tänne mä oon tervetullu ja täällä musta pidetään. Tornio on mulle yks semmonen paikka. Mä en ole ikinä siellä päivääkään asunu, mutta kuitenki ku on koko ikänsä siellä käyny niin siitä on tullu lähes koti mulle. Siitä huolimatta se ei sitä ole. On muutamia muitaki paikkoja, missä mä tunnen oloni kotosaks. Helsinki oli joskus semmonen paikka, mut nytten ku siellä on käyny aina vaan vähemmän, niin seki on jotenki haalistunu. Santiksessa ei oo päässy moneen vuoteen käymään. Toisaalta jos Helsingin kaupunki sais sen omistukseensa niin helpottuispa siellä käynti, mut ei se olis enää sama paikka.
Mun ymmärtämiseni vaatii yllä kerrotun asian jonkinlaista sisäistämistä. Kaipa ton vois tiivistää, että mä olen juureton. Mä oon niin monesti muuttanu, että ei mulla oo semmosta paikkaa mihin voisin palata ns. juurilleni. Mut jos joku paikka pitäis sanoa, niin se on sitten Tornio, mut ei siellä oo suoranaisesti mun juuret. Siellä on mun vanhempien juuret.
Tää päivä meni silleen, että olin jopa aikasta hyvin nukkunu ku kuviksen tunnille raahauduin. Ei saatu oikeesti Lauran kaa yhtään mitään aikaseks – taaskaan. Enkun kymppi kurssi meni kans jotenki jumittaen. En vaan oikeen jaksanu kiinnostua tänään mistään. Vikalta tunnilta lähin sitten ajoissa, että ehin junaan ja jumittamaan Kiasman aulaan. Todella kehittävää saanen sanoa. Oli kyllä todella turha reissu. En saanu yhtään mitään irti siitä näyttelystä, vaikka meillä oli opastettu kierros siellä. Sen jälkeen Lauran ja Tarun kanssa Sokoksen mäkkiin syömään. Söin liikaa ja ei ollu kovin hyvä olo sen jälkeen. Junaan istumaan valmiiks. Noh just ennen junan lähtöä tuli kuulutus, että se junaosasto ei oo lähössä mihinkään… Arvatkaa vaan paljonko porukkaa on ekassa vaunussa (Lipunmyynti), ku juna lähtee Helsingistä Riihimäen suuntaan. No mä voin sanoa ihan rehellisesti, että sitä on pirusti. Siihen malliin, että kaikki ei mahu enää istumaan. Kaikki ne sitten ulos ja muihin vaunuihin. Jee jee… Sitten kävelin Jäken assalta kirkolle ja tyylikkäästi myöhässä kattomaan miten muut leikkii alkuräjähdystä. Isoskoulutus tällä kertaa ei olis voinu olla turhempi. Luettiin erilaisilla äänillä monologeja ja leikittiin rusinaa. Eipä paljon muuta.
Ja mä tiiän, että en oo kirjottanu pitkään aikaan, mut shit happens. Enköhän mä jotain kirjota vielä takautuvasti, joten jos haluaa lukea, niin kyllä ne sieltä varmaan jossain vaiheessa.
3 päivää 14 h 42 min
lauantaina, joulukuuta 16, 2006
The Pure Nymph
The leaves grown dark
By the autumn wind fall
Cover the ground,
Cover your body,
The wrapping of your being
That hides your true ego.
The warm dew of your eyes flows,
Nothing is there to wait for her,
It gets lost in the void,
Nothing needs their torpor.
Glitter in the sun
That passes through your body
And immerses it in candid dazzle,
The night is coming, the Orient is dancing,
Whirling in his veils, voluptuous dance
Wraps the world.
And the wood that contains you,
Oh my goddess. And all is mystery,
Possible enigma, incomprehensible fear.
-Gothica
"It's not the voting that's democracy, it's the counting."
- Tom Stoppard
Pistin Jussin tekstaamaan mulle, että koska se on kentällä, että tiiän sen päässeen sinne turvallisesti. En tiiä tykkäskö se, mutta laitto kuitenki viestin, eli sinne asti se ainaki pääs turvallisesti – siitä eteenpän… En tiiä. Voisin olla ”ilkeä” ja käskeä sen ilmottaa myös päässeensä turvallisesti viikon päästä kotiin, mut en taida viittiä...
Raahauduin hieman myöhässä Haariksen asemalle ihan vaan tajutakseni, että yks kaveri on vielä enemmän myöhässä. Toteutin pienen haaveeni ja istuin asemalaiturilla heilutellen jalkojani. Kyllä se kaveri sieltä sitten tuliki (väärinkäsitysten välttämiseks en mainitse nimeä... Karo: ankka). Ajettiin keskustaan ja pyörittiin muutamalla parkkipaikalla, kunnes ajettiin Euromarketin pihaan parkkiin ja käveltiin Prismaan. Prismassa sitten kaveri söi Hesessä ja puhuttiin siinä vaikka mitä. Käveltiin koko Prisma läpi ja sitten vaan takasin Euromarketille ja sieltä sitten meille jumittamaan (karo: kerron joskus). No suoraan sanottuna oli mukava makoilla jonku kainalossa, vaikka se onki vaan kaveri.
Iskän kaa lähettiin sitten ajamaan. Muutamaa erilaista ympyrää Järvenpään keskustassa, missä hieman lisäsi vaikeutta se fakta, että tiet oli jäässä osittain. Sitten halusin ajaa motarille ja sinne sitten mentiin. Se meni jopa hyvin. Mitä nyt pikkusen hirvitti ajaa pimeässä motarilla vähäsen päälle satasta. Ja sitten taasen keskustaan siellä mutka. Oona ja Jessica kyytiin ABC:ltä ja sitten kotiin. Ajoin jonku ihme hörhön perässä, joka oli aikasta varmasti kännissä. Se nimittäin ajo välillä vastaantulevien kaistallaki. Onneks oli todella vähäliikenteinen tie, koska siitä ei periaatteessa saa ajaa läpi.
The leaves grown dark
By the autumn wind fall
Cover the ground,
Cover your body,
The wrapping of your being
That hides your true ego.
The warm dew of your eyes flows,
Nothing is there to wait for her,
It gets lost in the void,
Nothing needs their torpor.
Glitter in the sun
That passes through your body
And immerses it in candid dazzle,
The night is coming, the Orient is dancing,
Whirling in his veils, voluptuous dance
Wraps the world.
And the wood that contains you,
Oh my goddess. And all is mystery,
Possible enigma, incomprehensible fear.
-Gothica
"It's not the voting that's democracy, it's the counting."
- Tom Stoppard
Pistin Jussin tekstaamaan mulle, että koska se on kentällä, että tiiän sen päässeen sinne turvallisesti. En tiiä tykkäskö se, mutta laitto kuitenki viestin, eli sinne asti se ainaki pääs turvallisesti – siitä eteenpän… En tiiä. Voisin olla ”ilkeä” ja käskeä sen ilmottaa myös päässeensä turvallisesti viikon päästä kotiin, mut en taida viittiä...
Raahauduin hieman myöhässä Haariksen asemalle ihan vaan tajutakseni, että yks kaveri on vielä enemmän myöhässä. Toteutin pienen haaveeni ja istuin asemalaiturilla heilutellen jalkojani. Kyllä se kaveri sieltä sitten tuliki (väärinkäsitysten välttämiseks en mainitse nimeä... Karo: ankka). Ajettiin keskustaan ja pyörittiin muutamalla parkkipaikalla, kunnes ajettiin Euromarketin pihaan parkkiin ja käveltiin Prismaan. Prismassa sitten kaveri söi Hesessä ja puhuttiin siinä vaikka mitä. Käveltiin koko Prisma läpi ja sitten vaan takasin Euromarketille ja sieltä sitten meille jumittamaan (karo: kerron joskus). No suoraan sanottuna oli mukava makoilla jonku kainalossa, vaikka se onki vaan kaveri.
Iskän kaa lähettiin sitten ajamaan. Muutamaa erilaista ympyrää Järvenpään keskustassa, missä hieman lisäsi vaikeutta se fakta, että tiet oli jäässä osittain. Sitten halusin ajaa motarille ja sinne sitten mentiin. Se meni jopa hyvin. Mitä nyt pikkusen hirvitti ajaa pimeässä motarilla vähäsen päälle satasta. Ja sitten taasen keskustaan siellä mutka. Oona ja Jessica kyytiin ABC:ltä ja sitten kotiin. Ajoin jonku ihme hörhön perässä, joka oli aikasta varmasti kännissä. Se nimittäin ajo välillä vastaantulevien kaistallaki. Onneks oli todella vähäliikenteinen tie, koska siitä ei periaatteessa saa ajaa läpi.
perjantaina, joulukuuta 15, 2006
Angels
I sit and wait
does an angel contemplate my fate
and do they know
the places where we go
when we´re grey and old
´cos I´ve been told
that salvation lets their wings unfold
so when I’m lying in my bed
thoughts running through my head
and I feel that love is dead
I’m loving angels instead
and through it all she offers me protection
a lot of love and affection
whether I’m right or wrong
and down the waterfall
wherever it may take me
I know that life wont break me
when I come to call she wont forsake me
I’m loving angels instead
when I’m feeling weak
and my pain walks down a one way street
I look above
and I know ill always be blessed with love
and as the feeling grows
she breathes flesh to my bones
and when love is dead
I’m loving angels instead
and through it all she offers me protection
a lot of love and affection
whether I’m right or wrong
and down the waterfall
wherever it may take me
I know that life wont break me
when I come to call she wont forsake me
I’m loving angels instead
- Robbie Williams
"Any clod can have the facts, but having opinions is an art."
- Charles McCabe
Meni taasen hieman tiukille tää kouluun lähtö. Heräsin kiltisti vasta 7.20. Ehin kuitenki tehä aamupalan itelleni ja ehin vielä junaanki – just ja just ilman juoksua. Laiska paska jatko samaan tapaan... Tiksissä junan vaihto K:hon. Muahahaa... Eka tunti kuvista ja sain aika hyvin tehtyä työtäni, mitä nyt savi vaihtu välissä ku maikka avas väärän paketin, mut ei voi mitään. Kuulemma siitä tulee ihan samanlaista ku se kuivuu – toivotaan. Business Englishin tunnilla tarkistettiin jotain tehtäviä ja käännettiin jotain ihan outoa artikkelia. Eipä siellä siis mitään ihmeellistä. Näin Heinin varmaan ekaa kertaa hameessa. Se yks enkun luokka missä tota Business Englishia pidetään on varmaan ainut luokka, mistä saa hanasta nopeasti kylmää vettä. En ikinä jaksa muualla odottaa edes, että saisin oikeesti kylmää vettä. Äikän tunnilla tutkittiin erilaisia pääkirjotuksia ja totta kai me saatiin se ihan outo mistä ei kukaan tajunnu yhtään mitään. Enkkua Saanan kaa... Ennen tunnin alkua minä piirtelin Saanalle Santiksen karttoja. Oli ihan hauskaa. Enkun tunnilla sitten tarkistettiin läksyt ja sitten tehtiin yo kuuntelu syksy 1996. Vanhojen tanssi tunnilla opittiin kaks uutta tanssia ja tanssittiin taasen parin kanssa. Molemmat uudet tanssit menee vähäsen niin ja näin.
Äiti sitten haki mut koulusta ja juoruttiin siinä vaikka mitä. Kotona oli ruoka valmiina – ihanaa! Iskä oli tehny kalakeittoa. Oli kyllä hyvää. Lähettiin sitten ajamaan Keravalle ku iskä meni sinne johonki puurojuhlaan ja no minä ajoin sinne hieman mutkan kautta ku iskä yritti saada mua liikennevaloihin Pohjoisväylällä. Tuurilla en joutunu pysähtymään yksiinkään. Korkeintaan vaan hidastamaan. Oli hieman outoa ajaa loppu matka ku en tienny tarkkaan mistä kääntyy ja näin. Äitin kanssa mentiin käymään Keravan liiterissä (Lidl) ja siellä sitten oli mielenkiintonen seurue. Kuunneltiin äitin kanssa, että onko ne saksalaisia, mutta ne puhu jotenki ihmeellisesti suu ”auki” – vähän ku tanskalaiset! No ne oli saksalaisia ja epäilisin, että sieltä Tanskan rajan alueelta. No ne oli hieman ollu ryyppäämässä firman pikku jouluissa tai jossain, koska niillä kahet kärryt ihan täynnä pääasiassa kaljapulloja. Katoin vähäsen aikaa, että ompa niillä paljon pulloja ku näin ne ekat kärryt. No ne oli melkeen jo tyhjentäny toiset siinä vaiheessa ja saivat täytettyä sen koneen, niin että jouduin vielä odottamaan, että ne saa ne toisetki kärryt tyhjiks. Sitten Jäkeen, pestiin mamman auto ja haettiin Jemina ja sen kaveri jalkapallo harkoista. Nyt oon sitten tehny kaikkea turhaa, kuten suomentanu ruotsin kappaleen ja leikannu varpaan kynnet. Käväsin tossa suihkussaki…
J: ” niin tärkeitä ku ylä- ja alapää onki niin puoliväliki on aivan yhtä tärkeä” Ja puhe on portaista.
Mä en oikeen tiiä, että haluanko mä muuttaa tilannetta vai elää ”omassa pienessä maailmassani” ja jossitella. Toisaalta tahon toisaalta en. Välillä en vaan jaksa tätä ajatusmaailmaani, miten helpompaa oliskaan jos oisin avoimempi ja en pelkäis pettymyksiä niin kamalasti...
I sit and wait
does an angel contemplate my fate
and do they know
the places where we go
when we´re grey and old
´cos I´ve been told
that salvation lets their wings unfold
so when I’m lying in my bed
thoughts running through my head
and I feel that love is dead
I’m loving angels instead
and through it all she offers me protection
a lot of love and affection
whether I’m right or wrong
and down the waterfall
wherever it may take me
I know that life wont break me
when I come to call she wont forsake me
I’m loving angels instead
when I’m feeling weak
and my pain walks down a one way street
I look above
and I know ill always be blessed with love
and as the feeling grows
she breathes flesh to my bones
and when love is dead
I’m loving angels instead
and through it all she offers me protection
a lot of love and affection
whether I’m right or wrong
and down the waterfall
wherever it may take me
I know that life wont break me
when I come to call she wont forsake me
I’m loving angels instead
- Robbie Williams
"Any clod can have the facts, but having opinions is an art."
- Charles McCabe
Meni taasen hieman tiukille tää kouluun lähtö. Heräsin kiltisti vasta 7.20. Ehin kuitenki tehä aamupalan itelleni ja ehin vielä junaanki – just ja just ilman juoksua. Laiska paska jatko samaan tapaan... Tiksissä junan vaihto K:hon. Muahahaa... Eka tunti kuvista ja sain aika hyvin tehtyä työtäni, mitä nyt savi vaihtu välissä ku maikka avas väärän paketin, mut ei voi mitään. Kuulemma siitä tulee ihan samanlaista ku se kuivuu – toivotaan. Business Englishin tunnilla tarkistettiin jotain tehtäviä ja käännettiin jotain ihan outoa artikkelia. Eipä siellä siis mitään ihmeellistä. Näin Heinin varmaan ekaa kertaa hameessa. Se yks enkun luokka missä tota Business Englishia pidetään on varmaan ainut luokka, mistä saa hanasta nopeasti kylmää vettä. En ikinä jaksa muualla odottaa edes, että saisin oikeesti kylmää vettä. Äikän tunnilla tutkittiin erilaisia pääkirjotuksia ja totta kai me saatiin se ihan outo mistä ei kukaan tajunnu yhtään mitään. Enkkua Saanan kaa... Ennen tunnin alkua minä piirtelin Saanalle Santiksen karttoja. Oli ihan hauskaa. Enkun tunnilla sitten tarkistettiin läksyt ja sitten tehtiin yo kuuntelu syksy 1996. Vanhojen tanssi tunnilla opittiin kaks uutta tanssia ja tanssittiin taasen parin kanssa. Molemmat uudet tanssit menee vähäsen niin ja näin.
Äiti sitten haki mut koulusta ja juoruttiin siinä vaikka mitä. Kotona oli ruoka valmiina – ihanaa! Iskä oli tehny kalakeittoa. Oli kyllä hyvää. Lähettiin sitten ajamaan Keravalle ku iskä meni sinne johonki puurojuhlaan ja no minä ajoin sinne hieman mutkan kautta ku iskä yritti saada mua liikennevaloihin Pohjoisväylällä. Tuurilla en joutunu pysähtymään yksiinkään. Korkeintaan vaan hidastamaan. Oli hieman outoa ajaa loppu matka ku en tienny tarkkaan mistä kääntyy ja näin. Äitin kanssa mentiin käymään Keravan liiterissä (Lidl) ja siellä sitten oli mielenkiintonen seurue. Kuunneltiin äitin kanssa, että onko ne saksalaisia, mutta ne puhu jotenki ihmeellisesti suu ”auki” – vähän ku tanskalaiset! No ne oli saksalaisia ja epäilisin, että sieltä Tanskan rajan alueelta. No ne oli hieman ollu ryyppäämässä firman pikku jouluissa tai jossain, koska niillä kahet kärryt ihan täynnä pääasiassa kaljapulloja. Katoin vähäsen aikaa, että ompa niillä paljon pulloja ku näin ne ekat kärryt. No ne oli melkeen jo tyhjentäny toiset siinä vaiheessa ja saivat täytettyä sen koneen, niin että jouduin vielä odottamaan, että ne saa ne toisetki kärryt tyhjiks. Sitten Jäkeen, pestiin mamman auto ja haettiin Jemina ja sen kaveri jalkapallo harkoista. Nyt oon sitten tehny kaikkea turhaa, kuten suomentanu ruotsin kappaleen ja leikannu varpaan kynnet. Käväsin tossa suihkussaki…
J: ” niin tärkeitä ku ylä- ja alapää onki niin puoliväliki on aivan yhtä tärkeä” Ja puhe on portaista.
Mä en oikeen tiiä, että haluanko mä muuttaa tilannetta vai elää ”omassa pienessä maailmassani” ja jossitella. Toisaalta tahon toisaalta en. Välillä en vaan jaksa tätä ajatusmaailmaani, miten helpompaa oliskaan jos oisin avoimempi ja en pelkäis pettymyksiä niin kamalasti...
torstaina, joulukuuta 14, 2006
Laid to rest
I lay down on snow covered sheets of
loneliness
and I weep, I'm crying out for you
I'm longing just to have one more
chance
And right now...
...My hands are reaching out to you
I stand here frozen with fear
my heart is shattering in two
please don't leave me here to live
alone
my world is grey without you
I am so lost, no where to go
Alone... I'm filled emptiness
alone... I call your name
alone... no hope remains
and alone I bid farewell
so long... I end my emptiness
so long... no name to call
so long... no need for hope
and so long, I leave this life
lay me down, this is my final resting
place
I have failed, I let you down my dear
this shame overwhelming inside of me
so goodbye...
...I have to leave my world behind
I've fallen too many times
can't take rejection anymore
now it's time to meet my destiny
I wont' be missed anyway
I'll fall into serenity
Alone... I'm filled emptiness
alone... I call your name
alone... no hope remains
and alone I bid farewell
so long... I end my emptiness
so long... no name to call
so long... no need for hope
and so long, I leave this life
Alone... I'm filled emptiness
alone... I call your name
alone... no hope remains
and alone I bid farewell
so long... I end my emptiness
so long... no name to call
so long... no need for hope
and so long, I leave this life
Goodbye...
- Sinergy
"I'm seventeen and I'm crazy. My uncle says the two always go together. When people ask your age, he said, always say seventeen and insane."
- Ray Bradbury
Sain tänään palkkakuitin. Pyhispalkkiot maksettu.. Jee...
Äiti kävi taas miun huoneessa aamulla ja vähäsen sekotti. Heräsin kuitenki ajoissa, mitä nyt en ehtiny aamupalaa tehä. Kaks myslipatukkaa ja porkkana vaan mukaan ja asemalle. Eka tunti taasen mantsaa. Jatkettiin keskustelua maailmankaupasta ja jaettiin pienaiheet, eli semmoset pienet tutkimukset. Miulla ja yhellä toisella on aiheena Naisten ja miesten ympärileikkaus. Toka tunti matikkaa. Tajusin jopa jotain, vaikka ei nyt ihan hirveesti tehtäviä tullu tehtyä ku osa oli ihan totaalisen outoja. Kolmannella tunnilla Saanan kanssa enkkua. Keskusteltiin Shakespearesta, katottiin Romeota ja Julietia ja käytiin artikkelisääntöjä läpi. Ruokana perunoita, lanttulaatikkoa ja kalkkunasuikalekastiketta tai jotain lihakastiketta. Eli ei mitään ihan hirveen hyvää. Toka vimppa tunti oli saksaa ja ei siellä mitään ihmeellistä. Adjektiivien taivutuksia käytiin läpi ja ne mä jo osaanki ainut mikä tuottaa yleensä ongelmaa on vahvassa taivutuksessa ku ei tiiä minkä sukunen sana on niin paha mennä taivuttamaan sitä adjektiivia. Viimenen tunti vanhojen tansseja. Ekana käytiin kahessa erässä läpi poloneesi eli se alku ”marssi” jutsku… Tanssittiin koko tunti oman parin kanssa. Poloneesin jälkeen sitten kikapo (ei hajuakaan miten se kirjotetaan) ja sitten ööh.. mikähän sen tanssin nimi on… Pa-jotain. Ei voi muistaa!
Tein enkun läksyt jo koulussa ja hieman matikanki läksyjä, ennen ku lähin kävelemään Hiekkaharjuun. Yritin saada äitin viemään mut kotiin, mutta se oli menossa iskän kaa oopperaan, joten se ei ollu edes tulossa kotiin. Illalla juu… Ulos ku pääsin niin siellähän tihuutti vettä. Sateenvarjon ku kaivoin ja avasin niin tajusin, että loppujen lopuks siitä ei oo mitään hyötyä ja jätin sen sitten pois lopulta ku juoksin vähäsen matkaa, että ehin junaan. Ei mun olis tarvinnu juosta, mut en voinu tietää, että se juna on pari minsaa myöhässä. Keravalla sitten viitisen minuuttia jumitusta ja Z-junaan. Haariksellaki sato, täällä sentään vähäsen enemmän, niin että siitä sateenvarjosta oli jotain hyötyä tuulesta huolimatta. Kotona sitten vedin paketillisen verilettuja – ja mä en edes pidä veriletuista. Oli kuitenki niin nälkä, että oli pakko syödä jotain ja en tahtonu lihapullapyttipannua tai jotain semmosta. Tehtiin siinä hetkinen iskän kaa mun matikan tehtävää, ennen ku iskän piti lähteä asemalle ja sinne oopperaan. Jäin sitten Jessican kaa kotiin ja tein joulukortteja kaikille joille pitää kortti lähettää. Ne pitää viedä postiin huomenna.
Oikeesti masentavaa, ku ei oo vieläkään lunta. Mä oon oikeen kunnon jouluihminen, mutta nyt joulumieli karisee pikku hiljaa pois ku koko ajan tulee vaan lisää ja lisää vettä taivaalta lumen sijaan. Mä TARVIIN lunta. Alan oikeesti itkemään jos ei oo lunta viimesenä koulupäivänä. Mun joulufiilikseni on melkeempä jo kadonnu. Todella hankala kuvitella, että 10 päivän päästä on ihan oikeesti joulu ku ulkona näyttää tolta. Vettä tulee taivaalta, tuulee ja koko maisema on ihan tylsä – harmaa ja märkä.
Oli aivan kamalaa kuunnella Jussia eilen. Ei millään pahalla sitä kohtaan se mistä se kerto oli vaan kamalaa. Pelkkä ajatus siitä, että se melkeen kuoli on semmonen, että mä en tahdo ajatella semmosta. Yleisesti, että joku mun läheinen kuolis on hirveä ajatus. Siihen, että mummu kuolee oon yrittäny itteäni jotenki totuttaa, mut seki on vaikeeta, vaikka mummu on jo 82-vuotias. Saatika sitten edes ajatella, että joku oikeesti nuori ystävä, jolla on melkeempä koko elämä edessä kuolis. Se ajatus on melkeempä vielä kamalampi (melkeempä sen takia, että oon kuitenki mummun koko elämäni tuntenu ja esim. joka ainoan joulun sen kanssa viettäny).
Oon tuntenu itteni tässä jo pari viikkoa surkeeks. Syynä tähän on mun oma tunne-elämäni, jota Petteri on oikeastaan aika hyvin onnistunu ”suomentamaan” eli laitan tähän sitten niitä Petterin sanomisia aiheesta, että jos ne hieman valottaa asiaa
” Mun käsitykseni mukaan olet tunteikas ihminen, mutta sun tunteet on jotenkin ikäänkuin "muurin" takana, jonka tarkotuksena on suojata sua ikäviltä kokemuksilta. Mutta siinä on se huono puoli, että suojatakses itteäs pidät tuntees joskus liiankin "piilossa". Joskus tunteiden tukahduttaminen onkin varmaan hyväksi, mutta sä taidat tehdä sitä hieman liian usein ja hautaat ne niin syvälle kuin mahdollista. Se on ikävä tilanne, jos ne ei kuitenkaan suostu pysymään haudattuina, jolloin kenties parempi tilanne voisi olla tunnustaa tunteensa niiden tunteiden kohteelle torjutuksi tulemisen uhallakin, koska muuten tilanteeesta voi tulla pahempi.”
” tunteiden käsittely ei varmaan koskaan tule olemaan helppoa kenellekään, mutta uskon, että ajan ja iän mukana sitä oppii paremmin tulkitsemaan ja käsittelemään omia tunteitaan, jolloin niiden kanssa osaa elää paremmin. uskon, että sun tunteisiis ja "muuriis" vaikuttaa myös sun ikäs ja elämänvaihe, ajanmyötä se kai helpottuu. Selitänköhän mä nyt yhtään mitään järkevää, mutta olkoon...”
Elikkä loppujen lopuks en osaa käsitellä tunteitani kunnolla, koska en kerro niistä kenellekkään. Pidän kaiken sisälläni ja kaltoin kohtelen positiivisiaki tunteita, koska en usko, että hyödyn niiden olemassaolosta mitenkään. Ja mulle on jotenki hankala pidemmän päälle uskoa, että ihmiset uskois musta hyvää ja näkis mussa jotain sisäisesti kaunista, koska mä en ite näe itessäni yleensä mitään muuta ku joskus ulkosesti kauniin henkilön. Ja ton ulkosen kauneuden mä näen sen takia, että oon saanu kuulla suunnilleen viidenneltä lähtien olevani kaunis ihmisiltä, jotka ei tunne mua. Sen taustoista ei sen enempää. Multa voi suoraan kysyä jos kiinnostaa, mut tässä ja nyt en ala selittämään mitään sen ihmeempiä…
Oon hieman kartottanu kuka tätä jopa lukee… Ainaki Karo, Petteri ja Leo. Ei mikään huono ”saalis”. Mulle voi kertoa jos haluaa, että jos tätä nyt sattuu lukemaan edes satunnaisesti.
I lay down on snow covered sheets of
loneliness
and I weep, I'm crying out for you
I'm longing just to have one more
chance
And right now...
...My hands are reaching out to you
I stand here frozen with fear
my heart is shattering in two
please don't leave me here to live
alone
my world is grey without you
I am so lost, no where to go
Alone... I'm filled emptiness
alone... I call your name
alone... no hope remains
and alone I bid farewell
so long... I end my emptiness
so long... no name to call
so long... no need for hope
and so long, I leave this life
lay me down, this is my final resting
place
I have failed, I let you down my dear
this shame overwhelming inside of me
so goodbye...
...I have to leave my world behind
I've fallen too many times
can't take rejection anymore
now it's time to meet my destiny
I wont' be missed anyway
I'll fall into serenity
Alone... I'm filled emptiness
alone... I call your name
alone... no hope remains
and alone I bid farewell
so long... I end my emptiness
so long... no name to call
so long... no need for hope
and so long, I leave this life
Alone... I'm filled emptiness
alone... I call your name
alone... no hope remains
and alone I bid farewell
so long... I end my emptiness
so long... no name to call
so long... no need for hope
and so long, I leave this life
Goodbye...
- Sinergy
"I'm seventeen and I'm crazy. My uncle says the two always go together. When people ask your age, he said, always say seventeen and insane."
- Ray Bradbury
Sain tänään palkkakuitin. Pyhispalkkiot maksettu.. Jee...
Äiti kävi taas miun huoneessa aamulla ja vähäsen sekotti. Heräsin kuitenki ajoissa, mitä nyt en ehtiny aamupalaa tehä. Kaks myslipatukkaa ja porkkana vaan mukaan ja asemalle. Eka tunti taasen mantsaa. Jatkettiin keskustelua maailmankaupasta ja jaettiin pienaiheet, eli semmoset pienet tutkimukset. Miulla ja yhellä toisella on aiheena Naisten ja miesten ympärileikkaus. Toka tunti matikkaa. Tajusin jopa jotain, vaikka ei nyt ihan hirveesti tehtäviä tullu tehtyä ku osa oli ihan totaalisen outoja. Kolmannella tunnilla Saanan kanssa enkkua. Keskusteltiin Shakespearesta, katottiin Romeota ja Julietia ja käytiin artikkelisääntöjä läpi. Ruokana perunoita, lanttulaatikkoa ja kalkkunasuikalekastiketta tai jotain lihakastiketta. Eli ei mitään ihan hirveen hyvää. Toka vimppa tunti oli saksaa ja ei siellä mitään ihmeellistä. Adjektiivien taivutuksia käytiin läpi ja ne mä jo osaanki ainut mikä tuottaa yleensä ongelmaa on vahvassa taivutuksessa ku ei tiiä minkä sukunen sana on niin paha mennä taivuttamaan sitä adjektiivia. Viimenen tunti vanhojen tansseja. Ekana käytiin kahessa erässä läpi poloneesi eli se alku ”marssi” jutsku… Tanssittiin koko tunti oman parin kanssa. Poloneesin jälkeen sitten kikapo (ei hajuakaan miten se kirjotetaan) ja sitten ööh.. mikähän sen tanssin nimi on… Pa-jotain. Ei voi muistaa!
Tein enkun läksyt jo koulussa ja hieman matikanki läksyjä, ennen ku lähin kävelemään Hiekkaharjuun. Yritin saada äitin viemään mut kotiin, mutta se oli menossa iskän kaa oopperaan, joten se ei ollu edes tulossa kotiin. Illalla juu… Ulos ku pääsin niin siellähän tihuutti vettä. Sateenvarjon ku kaivoin ja avasin niin tajusin, että loppujen lopuks siitä ei oo mitään hyötyä ja jätin sen sitten pois lopulta ku juoksin vähäsen matkaa, että ehin junaan. Ei mun olis tarvinnu juosta, mut en voinu tietää, että se juna on pari minsaa myöhässä. Keravalla sitten viitisen minuuttia jumitusta ja Z-junaan. Haariksellaki sato, täällä sentään vähäsen enemmän, niin että siitä sateenvarjosta oli jotain hyötyä tuulesta huolimatta. Kotona sitten vedin paketillisen verilettuja – ja mä en edes pidä veriletuista. Oli kuitenki niin nälkä, että oli pakko syödä jotain ja en tahtonu lihapullapyttipannua tai jotain semmosta. Tehtiin siinä hetkinen iskän kaa mun matikan tehtävää, ennen ku iskän piti lähteä asemalle ja sinne oopperaan. Jäin sitten Jessican kaa kotiin ja tein joulukortteja kaikille joille pitää kortti lähettää. Ne pitää viedä postiin huomenna.
Oikeesti masentavaa, ku ei oo vieläkään lunta. Mä oon oikeen kunnon jouluihminen, mutta nyt joulumieli karisee pikku hiljaa pois ku koko ajan tulee vaan lisää ja lisää vettä taivaalta lumen sijaan. Mä TARVIIN lunta. Alan oikeesti itkemään jos ei oo lunta viimesenä koulupäivänä. Mun joulufiilikseni on melkeempä jo kadonnu. Todella hankala kuvitella, että 10 päivän päästä on ihan oikeesti joulu ku ulkona näyttää tolta. Vettä tulee taivaalta, tuulee ja koko maisema on ihan tylsä – harmaa ja märkä.
Oli aivan kamalaa kuunnella Jussia eilen. Ei millään pahalla sitä kohtaan se mistä se kerto oli vaan kamalaa. Pelkkä ajatus siitä, että se melkeen kuoli on semmonen, että mä en tahdo ajatella semmosta. Yleisesti, että joku mun läheinen kuolis on hirveä ajatus. Siihen, että mummu kuolee oon yrittäny itteäni jotenki totuttaa, mut seki on vaikeeta, vaikka mummu on jo 82-vuotias. Saatika sitten edes ajatella, että joku oikeesti nuori ystävä, jolla on melkeempä koko elämä edessä kuolis. Se ajatus on melkeempä vielä kamalampi (melkeempä sen takia, että oon kuitenki mummun koko elämäni tuntenu ja esim. joka ainoan joulun sen kanssa viettäny).
Oon tuntenu itteni tässä jo pari viikkoa surkeeks. Syynä tähän on mun oma tunne-elämäni, jota Petteri on oikeastaan aika hyvin onnistunu ”suomentamaan” eli laitan tähän sitten niitä Petterin sanomisia aiheesta, että jos ne hieman valottaa asiaa
” Mun käsitykseni mukaan olet tunteikas ihminen, mutta sun tunteet on jotenkin ikäänkuin "muurin" takana, jonka tarkotuksena on suojata sua ikäviltä kokemuksilta. Mutta siinä on se huono puoli, että suojatakses itteäs pidät tuntees joskus liiankin "piilossa". Joskus tunteiden tukahduttaminen onkin varmaan hyväksi, mutta sä taidat tehdä sitä hieman liian usein ja hautaat ne niin syvälle kuin mahdollista. Se on ikävä tilanne, jos ne ei kuitenkaan suostu pysymään haudattuina, jolloin kenties parempi tilanne voisi olla tunnustaa tunteensa niiden tunteiden kohteelle torjutuksi tulemisen uhallakin, koska muuten tilanteeesta voi tulla pahempi.”
” tunteiden käsittely ei varmaan koskaan tule olemaan helppoa kenellekään, mutta uskon, että ajan ja iän mukana sitä oppii paremmin tulkitsemaan ja käsittelemään omia tunteitaan, jolloin niiden kanssa osaa elää paremmin. uskon, että sun tunteisiis ja "muuriis" vaikuttaa myös sun ikäs ja elämänvaihe, ajanmyötä se kai helpottuu. Selitänköhän mä nyt yhtään mitään järkevää, mutta olkoon...”
Elikkä loppujen lopuks en osaa käsitellä tunteitani kunnolla, koska en kerro niistä kenellekkään. Pidän kaiken sisälläni ja kaltoin kohtelen positiivisiaki tunteita, koska en usko, että hyödyn niiden olemassaolosta mitenkään. Ja mulle on jotenki hankala pidemmän päälle uskoa, että ihmiset uskois musta hyvää ja näkis mussa jotain sisäisesti kaunista, koska mä en ite näe itessäni yleensä mitään muuta ku joskus ulkosesti kauniin henkilön. Ja ton ulkosen kauneuden mä näen sen takia, että oon saanu kuulla suunnilleen viidenneltä lähtien olevani kaunis ihmisiltä, jotka ei tunne mua. Sen taustoista ei sen enempää. Multa voi suoraan kysyä jos kiinnostaa, mut tässä ja nyt en ala selittämään mitään sen ihmeempiä…
Oon hieman kartottanu kuka tätä jopa lukee… Ainaki Karo, Petteri ja Leo. Ei mikään huono ”saalis”. Mulle voi kertoa jos haluaa, että jos tätä nyt sattuu lukemaan edes satunnaisesti.
keskiviikkona, joulukuuta 13, 2006
Kaunis ja Ylpee
Tiet ovat minun
pöly joka syntyy
on keuhkoissani
Talot ovat minun
varjo joka lankee
pimentää katuni
Pimeys on minun
päivä joka päättyy
on liian valoisa
Koska sait kaiken mitä halusit
susta tuli kaunis ja ylpee
koska sait kaiken mitä halusit
susta tuli kaunis ja ylpee
Puut ovat minun
oksa joka taipuu
koskettaa kättäsi
Sinä olet minun
maku joka tarttuu
on huulissani
Koska sait kaiken mitä halusit
susta tuli kaunis ja ylpee
koska sait kaiken mitä halusit
susta tuli kaunis ja ylpee
Hyvältä ihosti tuoksuu
- Ultra Bra
If a man will begin with certainties, he shall end in doubts; but if he will be content to begin with doubts he shall end in certainties.
- Sir Francis Bacon
Sain äidiltä kyydin kouluun. Oikeastaan heti ku laskettiin alas Järvenpää P liittymästä niin ajo tökkäs siihen. Jono ulottu sinne asti, vaikka se onnettomuus oli vasta katsastuskonttorin kohalla. Eli melkeen 10 kilsan päässä. Ja se jono jatko kasvamista koko ajan... Ehin kuitenki kouluun, koska oltiin lähetty äitin kaa ajoissa. Eka tunti mantsaa ja puhuttiin maailmankaupasta ja semmosesta. Toka tunti sitten matikkaa ja en olis millään jaksanu keskittyä. Kolmannella tunnilla äikkää. Vitkasteltiin Kiian kaa syömään menoa, että päästään hyvin istumaanki. Ruokana oli jouluruokaa ja mä en välttämättä taho tietää mitä ne oli onnistunu tekemään sille porkkanalaatikolle, se nimittäin oli hyvin hyvin vetelää... Äikän tunnilla luin kiltisti jotain tekstejä äikän kirjasta sen sijaan, että olisin maikkaa kuunnellu. No ei se mitään. Business englishin tunnilla meinas kans mennä hermot. Olin nälkänen ja väsyny. Vikalla tunnilla sitten kuvista ja sain rauhottua savityöni ääressä. Oon ihan varma, että se hajoaa poltettaessa...
Koulun jälkeen sitten "muutaman" muun ihmisen kanssa bussi pysäkille. En sitten mahtunu bussiin, kävelin Tiksiin ja menin seuraavaan bussiin joka lähti Jumbon suuntaan, eli 61:sen seuraavaan vuoroon. On todella inhottavaa matkustaa bussilla ku ei tiiä tarkalleen koska on jäämässä pois. Siks kyttäsinki koko ajan pihalle. Pääsin kuitenki turvallisesti perille ja sain jopa ostettua lahjat iskälle ja Jessicalle. Ihan hyvin, nimittäin ne oli varmaan suurimmat ongelma tapaukset. Onneks tiiän sitten kans mitä ostan Karolle ja Tuomolle. Sen lisäk on totta kai vielä muutamia onkelma lapsia, joille en tiiä mitä hankin, mutta on tässä vielä hieman aikaa... Äitin kyydillä sitten kotiin tai no Musiikkiopistolle, missä kuuntelin Jeminan joulusoitannon ja sitten iskän kyydillä kotiin. Ihanaa ku joulukuun puoli välissä sataa taivaan täydeltä vettä.
Kotona söin ensin nakkeja ja ranskalaisia. Jumitin hetkosen koneella ja aloin tekemään äitin kanssa joulukortteja. Sitten vaan saunomaan oikeen kunnolla ja pesemään hemmetin likaset hiukset. Ja nyt jumitan taasen koneella...
Tiet ovat minun
pöly joka syntyy
on keuhkoissani
Talot ovat minun
varjo joka lankee
pimentää katuni
Pimeys on minun
päivä joka päättyy
on liian valoisa
Koska sait kaiken mitä halusit
susta tuli kaunis ja ylpee
koska sait kaiken mitä halusit
susta tuli kaunis ja ylpee
Puut ovat minun
oksa joka taipuu
koskettaa kättäsi
Sinä olet minun
maku joka tarttuu
on huulissani
Koska sait kaiken mitä halusit
susta tuli kaunis ja ylpee
koska sait kaiken mitä halusit
susta tuli kaunis ja ylpee
Hyvältä ihosti tuoksuu
- Ultra Bra
If a man will begin with certainties, he shall end in doubts; but if he will be content to begin with doubts he shall end in certainties.
- Sir Francis Bacon
Sain äidiltä kyydin kouluun. Oikeastaan heti ku laskettiin alas Järvenpää P liittymästä niin ajo tökkäs siihen. Jono ulottu sinne asti, vaikka se onnettomuus oli vasta katsastuskonttorin kohalla. Eli melkeen 10 kilsan päässä. Ja se jono jatko kasvamista koko ajan... Ehin kuitenki kouluun, koska oltiin lähetty äitin kaa ajoissa. Eka tunti mantsaa ja puhuttiin maailmankaupasta ja semmosesta. Toka tunti sitten matikkaa ja en olis millään jaksanu keskittyä. Kolmannella tunnilla äikkää. Vitkasteltiin Kiian kaa syömään menoa, että päästään hyvin istumaanki. Ruokana oli jouluruokaa ja mä en välttämättä taho tietää mitä ne oli onnistunu tekemään sille porkkanalaatikolle, se nimittäin oli hyvin hyvin vetelää... Äikän tunnilla luin kiltisti jotain tekstejä äikän kirjasta sen sijaan, että olisin maikkaa kuunnellu. No ei se mitään. Business englishin tunnilla meinas kans mennä hermot. Olin nälkänen ja väsyny. Vikalla tunnilla sitten kuvista ja sain rauhottua savityöni ääressä. Oon ihan varma, että se hajoaa poltettaessa...
Koulun jälkeen sitten "muutaman" muun ihmisen kanssa bussi pysäkille. En sitten mahtunu bussiin, kävelin Tiksiin ja menin seuraavaan bussiin joka lähti Jumbon suuntaan, eli 61:sen seuraavaan vuoroon. On todella inhottavaa matkustaa bussilla ku ei tiiä tarkalleen koska on jäämässä pois. Siks kyttäsinki koko ajan pihalle. Pääsin kuitenki turvallisesti perille ja sain jopa ostettua lahjat iskälle ja Jessicalle. Ihan hyvin, nimittäin ne oli varmaan suurimmat ongelma tapaukset. Onneks tiiän sitten kans mitä ostan Karolle ja Tuomolle. Sen lisäk on totta kai vielä muutamia onkelma lapsia, joille en tiiä mitä hankin, mutta on tässä vielä hieman aikaa... Äitin kyydillä sitten kotiin tai no Musiikkiopistolle, missä kuuntelin Jeminan joulusoitannon ja sitten iskän kyydillä kotiin. Ihanaa ku joulukuun puoli välissä sataa taivaan täydeltä vettä.
Kotona söin ensin nakkeja ja ranskalaisia. Jumitin hetkosen koneella ja aloin tekemään äitin kanssa joulukortteja. Sitten vaan saunomaan oikeen kunnolla ja pesemään hemmetin likaset hiukset. Ja nyt jumitan taasen koneella...
tiistaina, joulukuuta 12, 2006
End of all hope
It is the end of all hope
To lose the child, the faith
To end all the innocence
To be someone like me
This is the birth of all hope
To have what I once had
This life unforgiven
It will end with a birth
No will to wake for this morn
To see another black rose born
Deathbed is slowly covered with snow
Angels, they fell first but I'm still here
Alone as they are drawing near
In heaven my masterpiece will finally be sung
Wounded is the deer that leaps highest
And my wound it cuts so deep
Turn off the light and let me pull the plug
Mandylion without a face
Deathwish without a prayer
End of hope
End of love
End of time
The rest is silence
- Nightwish
"Typos are very important to all written form. It gives the reader something to look for so they aren't distracted by the total lack of content in your writing."
- Randy K. Milholland
Taasen peruskoulupäivä ja ensimmäisellä tunnilla kuvista. Jatkettiin savityön tekemistä ja tällä kertaa otettiin jopa savea esiin. Päätin tehä kipon, joka on tulppaanin kukan muotonen. Saa nähä miten se onnistuu. Todennäkösesti ei kovin hyvin. Tokalla tunnilla sitten oli Business Englishia ja harjoteltiin empimään ja vastailemaan mm. yes jne. toisen puheeseen eli oikeastaan reagoimaan siihen mitä se toinen sanoo. Tuli hieman outo fiilis välillä ku hymyili idioottimaisesti ja nyökkäili / myötäili sitä toista. Saksaa sitten kolmas tunti. Miten meillä voikaan olla niin hemmetin tylsä saksan kirja? Siinä ei oo mitään värejä tai yhtään mitään kivaa! RO tunnilla kerranki jotain asiaa, ei kylläkään Luisen suunnalta vaan Vanhojen jatkoista, joihin äiti jopa lupas maksaa mut. Vimppa tunti enkkua. Riite ei ollu koulussa, joten Abspoel piti meille tunnin. Tuijotin melkeen koko tunnin ajan sen partaa, jota sillä on vaan leuassa semmonen ”viiru” ja sitä kuinka se ”väpätti” ku se puhuu… Älkää kysykö mä olin jumitustuulella. Enkun tunnin jälkeen sitten raahauduin takasin saksan luokkaan Berliinin matkan infoon. Ensin käytiin jotain perusasioita läpi Luisen kanssa ja hihiteltiin. Kaikki oli väsyneitä ja jutut sen mukasia. Sitten se Anttiki tuli ja alko selittämään meille Berliinistä ”kertovista” leffoista. Ne siis oikeastaan vaan tapahtuu Berliinissä ei muuten. Mä lähin sitten ajoissa sieltä pois ku äiti ja iskä tuli hakemaan mut koulusta. Ei oltu vielä siihen mennessä valittu leffaa, mut myöhemmin sain kuulla, että saatiin Good bye Lenin.. Niistä esitellyistä leffoista ainut, jonka olin jo nähny. Ihan hyvin.
Kotiin ja vedin jotain ruokaa naamaan ja äiti sitten heitti mut kirkolle, mistä oli lähtö Leiriniemeen 17.30. Hiukkasen oli nytki kiire saati sitten jos oisin joutunu tulemaan junalla ja oisin ollu kotona vasta 17.15. Leiriniemessä ekana puuroa ja sen jälkeen ihan vaan jumitusta. Söin liikaa ja oli muutenki tylsää koko loppu aika. Olis melkeen voinu lähteä heti puuron jälkeen jos vaan jotenki oisin sieltä pois päässy. No lopulta siinä 21.30 päästiin takasin kirkolle, missä iskä oli odottamassa. Se istu kiltisti vänkärin puolella ja odotteli, että mä ajan. No se oli tuonu mulle jopa kengät, koska arvas, että mulla on korkkarit jalassa ja niillä en voi ajaa. Ajoin sitten kotiin. Tai no ensin jotain ihme ympyrää Järvenpään keskustassa harjoteltiin liikkeelle lähtöjä ja liikennevaloissa ajoa ja sen semmosta tarpeellista. Sitten kuitenki lopulta kotiin. Kello tais olla jotain kymmenen siinä vaiheessa. Väsytti ihan pirusti.
It is the end of all hope
To lose the child, the faith
To end all the innocence
To be someone like me
This is the birth of all hope
To have what I once had
This life unforgiven
It will end with a birth
No will to wake for this morn
To see another black rose born
Deathbed is slowly covered with snow
Angels, they fell first but I'm still here
Alone as they are drawing near
In heaven my masterpiece will finally be sung
Wounded is the deer that leaps highest
And my wound it cuts so deep
Turn off the light and let me pull the plug
Mandylion without a face
Deathwish without a prayer
End of hope
End of love
End of time
The rest is silence
- Nightwish
"Typos are very important to all written form. It gives the reader something to look for so they aren't distracted by the total lack of content in your writing."
- Randy K. Milholland
Taasen peruskoulupäivä ja ensimmäisellä tunnilla kuvista. Jatkettiin savityön tekemistä ja tällä kertaa otettiin jopa savea esiin. Päätin tehä kipon, joka on tulppaanin kukan muotonen. Saa nähä miten se onnistuu. Todennäkösesti ei kovin hyvin. Tokalla tunnilla sitten oli Business Englishia ja harjoteltiin empimään ja vastailemaan mm. yes jne. toisen puheeseen eli oikeastaan reagoimaan siihen mitä se toinen sanoo. Tuli hieman outo fiilis välillä ku hymyili idioottimaisesti ja nyökkäili / myötäili sitä toista. Saksaa sitten kolmas tunti. Miten meillä voikaan olla niin hemmetin tylsä saksan kirja? Siinä ei oo mitään värejä tai yhtään mitään kivaa! RO tunnilla kerranki jotain asiaa, ei kylläkään Luisen suunnalta vaan Vanhojen jatkoista, joihin äiti jopa lupas maksaa mut. Vimppa tunti enkkua. Riite ei ollu koulussa, joten Abspoel piti meille tunnin. Tuijotin melkeen koko tunnin ajan sen partaa, jota sillä on vaan leuassa semmonen ”viiru” ja sitä kuinka se ”väpätti” ku se puhuu… Älkää kysykö mä olin jumitustuulella. Enkun tunnin jälkeen sitten raahauduin takasin saksan luokkaan Berliinin matkan infoon. Ensin käytiin jotain perusasioita läpi Luisen kanssa ja hihiteltiin. Kaikki oli väsyneitä ja jutut sen mukasia. Sitten se Anttiki tuli ja alko selittämään meille Berliinistä ”kertovista” leffoista. Ne siis oikeastaan vaan tapahtuu Berliinissä ei muuten. Mä lähin sitten ajoissa sieltä pois ku äiti ja iskä tuli hakemaan mut koulusta. Ei oltu vielä siihen mennessä valittu leffaa, mut myöhemmin sain kuulla, että saatiin Good bye Lenin.. Niistä esitellyistä leffoista ainut, jonka olin jo nähny. Ihan hyvin.
Kotiin ja vedin jotain ruokaa naamaan ja äiti sitten heitti mut kirkolle, mistä oli lähtö Leiriniemeen 17.30. Hiukkasen oli nytki kiire saati sitten jos oisin joutunu tulemaan junalla ja oisin ollu kotona vasta 17.15. Leiriniemessä ekana puuroa ja sen jälkeen ihan vaan jumitusta. Söin liikaa ja oli muutenki tylsää koko loppu aika. Olis melkeen voinu lähteä heti puuron jälkeen jos vaan jotenki oisin sieltä pois päässy. No lopulta siinä 21.30 päästiin takasin kirkolle, missä iskä oli odottamassa. Se istu kiltisti vänkärin puolella ja odotteli, että mä ajan. No se oli tuonu mulle jopa kengät, koska arvas, että mulla on korkkarit jalassa ja niillä en voi ajaa. Ajoin sitten kotiin. Tai no ensin jotain ihme ympyrää Järvenpään keskustassa harjoteltiin liikkeelle lähtöjä ja liikennevaloissa ajoa ja sen semmosta tarpeellista. Sitten kuitenki lopulta kotiin. Kello tais olla jotain kymmenen siinä vaiheessa. Väsytti ihan pirusti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)