Ruoste

Hei
katso kuinka hiljaa
kaikki käy
mutta vuodet on lyhyet
ja kun kuu ja aurinko ovat yhdessä taivaalla
minä kerään kaiken pihalle esiin ja poltan

niin
kirjat ja paperit
ehkä myös
huonekalut ja muistot
kaikki valheet jotka tulevat elämän tielle
kaikki hyvä mikä estää näkemästä
se on ruoste

savu nuolee raunioita
tiedäthän miltä tuntuu
lämmittää käsiään
palaneiden kotien tuhkassa

hei
katso kuinka hiljaa
sataa taas
tomu vuotten ylle
ehkä nämäkin murhaajankädet etsivät päätä
jota silittää ja tuntea maailman paino
se on ruoste

- CMX

Love is an irresistible desire to be irresistibly desired.
-Robert Frost

Heräsin lopullisesti siihen ku Tuomo tekstas ja kysy Karon osotetta. Siinä sitten jotain jumitin ennen ku lähin ajamaan äitiä, iskää ja Jeminaa Keravalle markkinoille ja jätin itteni sitten Karolle. Jonkin sortin kommunikaatiokatko sitten mun ja Karon välillä. Olin unohtanu sille tekstata tai soittaa ja se sitten ei ollu kotona, mut soitin sille ja se sitten tuli aika nopiasti kotiin. Ehin siinä meikata ja lukea Nemiä Karon huoneessa. Laitoin sen peiton kanssa kuntoon ja juoruttiin kaikkee mahollista. Leivottiin sitten kanssa pannaria ja suklaapiirakkaa. Karo päätti yhessä välissä sitten purra mua olkapäähän. Kiitos sille vaan siitä. Mesetettiin tai no minä mesetin Karon mesessä Lassin ja Tuomon kaa. Karo alko sitten leikkimään tappajaporoa ja loppujen lopuks nauro about 45 minuuttia, mikä oli jo aikasta hyvin. Alettiin hieman Lassin kanssa huolestua siitä, mut se selvis kuitenki hengissä. Tuomon kanssa keksittiin, että miks Karo on semmonen mitä se nyt on. Se on nauranu niin paljon, että sen aivot on saanu joskus liian vähän happea ja vaurioitunu. Karon reaktio tohon - se nauro.

Karo sitten saatto mut junalle ja olin vähäsen kasin jälkeen kotona. Truu jumitusta vielä kotonaki. Leo puhuu mulle sittenki. Olin kuulemma ymmärtäny sen sanat väärin.

Tuli muutamanki ihmisen kanssa kaivettua jotain vanhaa esiin ja kaikki ei ollu ihan positiivista...