Kristalliprinsessa

Kuljen tietä sateenmustaa
Mielessäin vain kuva susta
Kun soitto korvissani naurus soi
Vaikka nään sut kanssa toisen
Mielestäin mä saa sua pois en
Silmiäs kai unohtaa en voi, en mä voi

Miks mun täytyy aina jäädä yksin oottamaan
Kyynelsilmät kuivaamaan
Ilman sua kai mahdotonta olla vois
Oi jos kaikki toisin ois

On rakkaus kai ihanaa
Mulle pelkkää suurta tuskaa
öisinkään en enää unta saa
Hyväksy et lähellesi
En voi päästä sängyllesi
Silti en voi sua mä unohtaa, unohtaa

Miks mun täytyy aina jäädä yksin oottamaan
Kyynelsilmät kuivaamaan
Ilman sua kai mahdotonta olla vois
Oi jos kaikki toisin ois

Etsä tajuu, mä oon katellu sua
Jo pitkän aikaa!

- Apulanta

The public will believe anything, so long as it is not founded on truth.
- Edith Sitwell

Jussi herätti siinä kymmentä vaille kakstoista. Ihan vaan sanoakseen hyvää yötä ja että oon tärkeä. En kyllä ihan nukkunu, mut melkeen. Tekstailin sitten sen kaa puolisen tuntia ja puol tuntia meni aikani nukahtaa uudestaan.

Mie: "Häytyy kyllä myöntää, että mä rakastan sua - varsinki sillon ku herätät mut keskellä yötä -.-. Aivan ihanaa *haukottelee*
Jussi: "Miekin rakastan sua ku jätät äänet päälle kännykkään :)"

Siis oikeesti ei kännykkää laiteta yöks äänettömälle! Ei se vaan toimi niin, koska hätätapauksissa mut pitää sitten saada kiinni. Kuten, että Karon piti saada mut kii ku sillä oli jotain ongelmia erään äidin kanssa... Ja sitten mun jupinat on aina yhtä ihastuttavia. Aivan ihmeellistä. En tajua sitä jätkää yhtään. Mitä ihastuttavaa mun jupinoissa on? Kuulemma ainaki saa hymyn Jussin kasvoille - mä en tajuu! Minkä lisäks olin vielä hassu.. Ylläri! Tiirailin puhelinta silmät sirrillään unenpöppörössä. Totta kai olin hassu! Sitten se vielä yritti, että ois hauska nähä miltä mä näytän! Herrajee... Eikä kyllä! On mullaki itsesuojeluvaistoa sen verran, että en taho ihmisten näkevän mua unenpöppörössä keskellä yötä, jos ei nyt ihan pakko oo.

Aamulla sitten nukuin pommiin. Äiti soitti siinä 07.35 ja herätti mut. Nopeesti vaan vaatteet päälle, alas tekemään aamupalaa ja nopeesti junalle. Ehinki jopa siihen junaan ilman, että tartti juosta, mikä oli kyllä hyvä. Olis kyllä ollu aika paha myöhästyä jakson ekalta tunnilta, joka oli vielä kaiken lisäks saksaa. Luise alotti ihan täysillä, kuunneltiin kappaletta, tehtiin jotain monistetta ja harjoteltiin sanoja. Ei mitään "pehmeetä laskua", ku heti asiaan. Jee jee... Äikän tunti hieman sama. Tekstailin Saanan kanssa, jolla oli sama tunti *hihittelee*. Tehtiin jotain taiteen arvostamisesta juttua. Syömään - tai no mähän en syö kana tai broilerikeittoa, joten söin vaan leipää. Matikan tunnilla joku kertaus moniste ja mä jopa osasin ne jutut. Huomas kyllä, että ei kannata vaihtaa maikkaa jos asia jatkuu. Eri maikat on opettanu eri tavalla, joten hieman hankala. No tajusin kuitenki mitä se Sirviö hirviö (meän koulun paras matikan maikka!) yritti selittää. Aikasta hyvin. Huomasin oikeesti jopa osaavani ne asita, mikä on todellakin positiivista. Sitten turhaakin turhempi pitkä välkkä, jonka vietin yhen Tiian kanssa juoruten ruotsin luokan edessä. Sain ruotsin maikalta sitten luvan suorittaa kurssin itsenäisesti - saan huomenna tehtävät. Puol juoksua mantsan luokkaan ja sain sitten Mellerin kii ku se alotti siinä muiden maikkojen tunteja ja mä pääsin sitten kurssille mukaan. Jee! Viimeseks sitten kuuntelemaan jotain vanhojen tanssi infoa, jonka jälkeen jumitin puolisen tuntia koululla ja tein jotain ihmeellistä. Äikän monisteen loppuun ja saksan tehtävän. K-junalla Hiekkaharjusta Keravalle ja sieltä sitten Z:taan. Ja totta kai sato kaatamalla. Onneks mulla oli sateenvarjo mukana.

Kotona sain sitten duunata itelleni jotain ruokaa. Spagettia ja lihapullia, jotka kaivoin jostain. Upposhan ne ihan hyvin, mulla oli kuitenki aika moinen nälkä. Sen jälkeen en ookkaan mitään järkevää tehny. Jumittanu koneella. Kuhan iskä tulee niin vois kysyä, josko mentäis ajamaan ja ostamaan mulle matikan kirja. Mut se on vielä salilla, joten en oo onnistunu kysymään.