Behind these hazel (blue) eyes

Seems like just yesterday
You were a part of me
I used to stand so tall
I used to be so strong
Your arms around me tight
Everything, it felt so right
Unbreakable, like nothin' could go wrong
Now I can't breathe
No, I can't sleep
I'm barely hanging on

Here I am, once again
I'm torn into pieces
Can't deny it, can't pretend
Just thought you were the one
Broken up, deep inside
But you won't get to see the tears I cry
Behind these hazel (blue) eyes

I told you everything
Opened up and let you in
You made me feel alright
For once in my life
Now all that's left of me
Is what I pretend to be
So together, but so broken up inside
'Cause I can't breathe
No, I can't sleep
I'm barely hangin' on

Here I am, once again
I'm torn into pieces
Can't deny it, can't pretend
Just thought you were the one
Broken up, deep inside
But you won't get to see the tears I cry
Behind these hazel (blue) eyes

Swallow me then spit me out
For hating you, I blame myself
Seeing you it kills me now
No, I don't cry on the outside
Anymore...

Here I am, once again
I'm torn into pieces
Can't deny it, can't pretend
Just thought you were the one
Broken up, deep inside
But you won't get to see the tears I cry
Behind these hazel (blue) eyes

Here I am, once again
I'm torn into pieces
Can't deny it, can't pretend
Just thought you were the one
Broken up, deep inside
But you won't get to see the tears I cry
Behind these hazel (blue) eyes

- Kelly Clarkson

Accomplishing the impossible means only that the boss will add it to your regular duties.

-Doug Larson

Eka tunti Lauran kaa kuvista. Oli ihan mukavaa. Piirreltiin kreikkalaisia, egyptiläisiä ja roomalaisia pytinkejä eli tehtiin antiikin arkkitehtuurista muistiinpanoja. Toka tunti sitten Business Englishiä. Seki oli ihan mukavaa. Selvis siinä tunnin aikana, että ei oo vikaa tuntia, eikä RO:ta, eli päästään jo 13.15, 15.15:sta sijaan. Toka vika tunti kuitenki oli. Mieluummin vika ku se toka vika. Toka vika nimittäin oli saksaa ja Luise veti hirveellä vauhdilla melkeen koko kappaleen sitä kuunteluttaen, käännättäen ja alleviivauttaen. Vika tunti olis ollu sitten enkkua, mut nyt sitä ei sitten ollu.

Karo kirjotti musta eilen runon:

Käännä selkäsi, kävele pois.
Kuvalta jossa kaikki toisin ois.
Hymysi sulje hiljaisuuteen.
Toiveesi verhoa mahdottomuuteen.
Vastaa "Hyvä on tässä,
mitä kaipaisin elämässä?"
Muista ettei koskaan unelmas kanna,
syvälle niiden vaipua anna.

Jos ovea raottaa tunne
sen karkotat pois, mutta minne?
Se on viilto sielussa
tumma hahmo unessa.
Nyt turva on sinun
ja varmuus.
Niiden suoma onni ja autuus.

Taisin kommentoida muutamallekki ihmiselle, että toi on liianki totta. Ja sitä se on. En mä uskalla toivoa, että saisin jotain ihanaa, ku mulla on jo kaikki ihan hyvin. Mä myönsin eilen Karolle haluavani yhtä asiaa, mut en mä sen eteen meinaa mitään tehä. Mä en tahdo uhrata jotain muuta ihanaa semmosen puolesta mikä ehkä vaan satuttaa, joten tapan sen tunteen taas hitaasti, mutta varmasti. Auoin itteäni Karolle, Jussille ja jopa Petterille. Viimeks mainitulla on kuulemma joku teoria mun tunteista. Saan kuulla sen tänään. Itkin eilen aika pahasti. Ei ollu yhtään kivaa taasen tajuta oikeesti kuinka huonosti mä hoidan omaa tunne-elämääni.

Tänään pitäis raahautua kirkolle jo 17.30 tarjoilemaan glögiä ja pipareita ihmisille. Aattelin sitä ennen kuitenki käydä iskän kaa ajotunnilla. Ja sitten varmaan alottaa ruotsin opiskelu... Niin ja torstaina saksan sanis. Onneks huomenna sentään on vapaa päivä.

Jatkuu...
Mä mietin taasen pitkästä aikaa miks mä en voi olla ihan ns. normaali. Miks mulla pitää olla hirveet (kuvainnolliset) muurit itteni ympärillä. Jos oisin suorempi ihminen niin ehkä tääki juttu mistä nyt angstaan jopa saattais onnistua. Nyt vaan kuvittelen jotain mihin en itekkään usko, mut se ei estä mua toivomasta. Mut sitten lopulta ku alan toivomaan, niin lopulta oon ihan toivoton. Ja siinä tilanteessa sitten alotan semmosen tunteiden tappamisen. Ja sitten lopulta vaan oon taas ns. normaali itteni. Toi tunteiden tappo on kyllä hidasta. Ja ei edes aina onnistu täydellisesti. Täydellisyyteen häytyy kuitenki pyrkiä, joten yrittää pitää. Ihanaa kuitenki ku voin purkaa itteäni ihan totaalisesti Karolle. Ei se kellekkään muulle onnistu.

PS.
Piparitalo on vihdoin valmis! Ja se on hieno, vaikka ite sanonki ^^.