Bless the Child
"I was born amidst the purple waterfalls.
I was weak, yet not unblessed.
Dead to the world. Alive for the journey.
One night I dreamt a white rose withering,
a newborn drowning a lifetime loneliness.
I dreamt all my future. Relived my past.
And witnessed the beauty of the beast"
Where have all the feelings gone?
Why has all the laughter ceased?
Why am I loved only when I'm gone?
Gone back in time to bless the child
Think of me long enough to make a memory
Come bless the child one more time
How can I ever feel again?
Given the chance would I return?
I've never felt so alone in my life
As I drank from a cup which was counting my time
There's a poison drop in this cup of Man
To drink it is to follow the left hand path
"Where have all the feelings gone?
Why is the deadliest sin - to love as I loved you?
Now unblessed, homesick in time,
soon to be freed from care, from human pain.
My tale is the most bitter truth:
Time pays us but with earth & dust, and a dark, silent grave.
Remember, my child: Without innocence the cross is only iron,
hope is only an illusion & Ocean Soul's nothing but a name...
The Child bless thee & keep thee forever"
- Nightwish
"My parents only had one argument in forty-five years. It lasted forty-three years."
- Cathy Ladman
Kokeiden palautus päivä is here. Juna myöhässä tyylikkäät 20 minsaa ja iskä sitten vei mut kouluun ja ehin just ja just. Juoksin sitten ensin ussan luokan luo, missä oli Kiia ja tajusin sitten, että ei mulla olekkaan se palautus ja piti ettiä sitten kalenteri, että selvitän mikä palautus mulla sitten oikeesti onkaan. No mulla oli matikka. Kiireellä sitten matikan luokan luo. Maikka ei oo koulussa ja meen sitten meikkaamaan vessaan ja syömään evääni äikän luokan eteen. Saan puheviestinnän kurssin haastattelu raportin ja sitten vaan takasin kolmanteen kerrokseen saamaan takasin toinen äikän koe samalta maikalta. Ykköseen Lauran kaa kattomaan, että josko saatais mantsan kokeet takasin. No turha toivo. Meller ei ollu edes tarkistanu niitä kokonaan. No kasipalkin kohalla olisin voinu mennä suoraan syömään, mut tiesin, että siellä on oikeastaan koko koulu syömässä, joten en sitten menny, vaan menin käymään kirjastossa palauttamassa kirjoja ja sitten kaupassa ostamassa jotain evästä, että selviän päivän loppuun asti. Takasin kouluun ja sitten kavereiden kanssa syömään. Ne jäi koululle jumittaan ja silti ehin niiden kaa syömään. Ja ei tullu edes kiire syödä. Kipusin sitten kolmanteen kerrokseen taas vaihteeks saamaan loput kokeet takasin. Ensin se ussan koe sitten hissa saman käytävän varrelta ja matikan siipeen saamaan matikan kakkoskurssin koe takasin. Tän jälkeen oli vielä kaks oppituntia. Mantsaa ekana Mellerin johdolla ja vimppa tunti vanhojen tansseja. Sain ”kunnian” tanssia jätkän osaa, joten saa nähdä miten osaan sen tanssin mitä opeteltiin sitten tytön puolelta.
Truu jumitusta loppu päivä…
maanantaina, joulukuuta 11, 2006
sunnuntai, joulukuuta 10, 2006
Ruoste
Hei
katso kuinka hiljaa
kaikki käy
mutta vuodet on lyhyet
ja kun kuu ja aurinko ovat yhdessä taivaalla
minä kerään kaiken pihalle esiin ja poltan
niin
kirjat ja paperit
ehkä myös
huonekalut ja muistot
kaikki valheet jotka tulevat elämän tielle
kaikki hyvä mikä estää näkemästä
se on ruoste
savu nuolee raunioita
tiedäthän miltä tuntuu
lämmittää käsiään
palaneiden kotien tuhkassa
hei
katso kuinka hiljaa
sataa taas
tomu vuotten ylle
ehkä nämäkin murhaajankädet etsivät päätä
jota silittää ja tuntea maailman paino
se on ruoste
- CMX
Love is an irresistible desire to be irresistibly desired.
-Robert Frost
Heräsin lopullisesti siihen ku Tuomo tekstas ja kysy Karon osotetta. Siinä sitten jotain jumitin ennen ku lähin ajamaan äitiä, iskää ja Jeminaa Keravalle markkinoille ja jätin itteni sitten Karolle. Jonkin sortin kommunikaatiokatko sitten mun ja Karon välillä. Olin unohtanu sille tekstata tai soittaa ja se sitten ei ollu kotona, mut soitin sille ja se sitten tuli aika nopiasti kotiin. Ehin siinä meikata ja lukea Nemiä Karon huoneessa. Laitoin sen peiton kanssa kuntoon ja juoruttiin kaikkee mahollista. Leivottiin sitten kanssa pannaria ja suklaapiirakkaa. Karo päätti yhessä välissä sitten purra mua olkapäähän. Kiitos sille vaan siitä. Mesetettiin tai no minä mesetin Karon mesessä Lassin ja Tuomon kaa. Karo alko sitten leikkimään tappajaporoa ja loppujen lopuks nauro about 45 minuuttia, mikä oli jo aikasta hyvin. Alettiin hieman Lassin kanssa huolestua siitä, mut se selvis kuitenki hengissä. Tuomon kanssa keksittiin, että miks Karo on semmonen mitä se nyt on. Se on nauranu niin paljon, että sen aivot on saanu joskus liian vähän happea ja vaurioitunu. Karon reaktio tohon - se nauro.
Karo sitten saatto mut junalle ja olin vähäsen kasin jälkeen kotona. Truu jumitusta vielä kotonaki. Leo puhuu mulle sittenki. Olin kuulemma ymmärtäny sen sanat väärin.
Tuli muutamanki ihmisen kanssa kaivettua jotain vanhaa esiin ja kaikki ei ollu ihan positiivista...
Hei
katso kuinka hiljaa
kaikki käy
mutta vuodet on lyhyet
ja kun kuu ja aurinko ovat yhdessä taivaalla
minä kerään kaiken pihalle esiin ja poltan
niin
kirjat ja paperit
ehkä myös
huonekalut ja muistot
kaikki valheet jotka tulevat elämän tielle
kaikki hyvä mikä estää näkemästä
se on ruoste
savu nuolee raunioita
tiedäthän miltä tuntuu
lämmittää käsiään
palaneiden kotien tuhkassa
hei
katso kuinka hiljaa
sataa taas
tomu vuotten ylle
ehkä nämäkin murhaajankädet etsivät päätä
jota silittää ja tuntea maailman paino
se on ruoste
- CMX
Love is an irresistible desire to be irresistibly desired.
-Robert Frost
Heräsin lopullisesti siihen ku Tuomo tekstas ja kysy Karon osotetta. Siinä sitten jotain jumitin ennen ku lähin ajamaan äitiä, iskää ja Jeminaa Keravalle markkinoille ja jätin itteni sitten Karolle. Jonkin sortin kommunikaatiokatko sitten mun ja Karon välillä. Olin unohtanu sille tekstata tai soittaa ja se sitten ei ollu kotona, mut soitin sille ja se sitten tuli aika nopiasti kotiin. Ehin siinä meikata ja lukea Nemiä Karon huoneessa. Laitoin sen peiton kanssa kuntoon ja juoruttiin kaikkee mahollista. Leivottiin sitten kanssa pannaria ja suklaapiirakkaa. Karo päätti yhessä välissä sitten purra mua olkapäähän. Kiitos sille vaan siitä. Mesetettiin tai no minä mesetin Karon mesessä Lassin ja Tuomon kaa. Karo alko sitten leikkimään tappajaporoa ja loppujen lopuks nauro about 45 minuuttia, mikä oli jo aikasta hyvin. Alettiin hieman Lassin kanssa huolestua siitä, mut se selvis kuitenki hengissä. Tuomon kanssa keksittiin, että miks Karo on semmonen mitä se nyt on. Se on nauranu niin paljon, että sen aivot on saanu joskus liian vähän happea ja vaurioitunu. Karon reaktio tohon - se nauro.
Karo sitten saatto mut junalle ja olin vähäsen kasin jälkeen kotona. Truu jumitusta vielä kotonaki. Leo puhuu mulle sittenki. Olin kuulemma ymmärtäny sen sanat väärin.
Tuli muutamanki ihmisen kanssa kaivettua jotain vanhaa esiin ja kaikki ei ollu ihan positiivista...
lauantaina, joulukuuta 09, 2006
Tämän taivaan alla- Kotiteollisuus
Kuun ja auringon
välissä olento on,
käärmeen kasvot ja
rippeet enkelin.
Sekö minusta
jäljellä enää on?
Missä olin ja missä lentelin?
Tuuli yltynyt
hakkaa naruja lipputankojen
tuuli yltynyt
käy yli puiden rantojen.
Tämän taivaan alla tuuli puhaltaa
Se hakee vertaistaan.
Pieni ihminen ristii kätensä
rukoillakseen.
Mutta rukous on
vain mutina tuulessa
ei sitä kukaan kuule ja
jos jostain joskus löytyy jumala
ei se lapsekseen, kuvakseen minua tunnista.
Unohduksen sylistä nousee
raudanharmaalle taivaalle
lintujen parvet
kun tuuli levittää tomua ylemme
pelkään kuolemaa
ei kukaan kulje täällä vetten päällä
pelkään kuolemaa ja pelkään elää täällä.
Tämän taivaan alla tuuli puhaltaa
se hakee vertaistaan.
Pieni ihminen ristii kätensä
rukoillakseen.
Mutta rukous on
vain mutina tuulessa
ei sitä kukaan kuule ja
jos jostain joskus löytyy jumala
ei se lapsekseen, kuvakseen minua tunnista.
Tämän taivaan alla....
"I shall never be ashamed of citing a bad author if the line is good."
- Seneca
Heräsin siinä kymmenen maissa ja luin viestini. Jussi: "Hauskaa koulupäivää!" Piristyin heti kummasti. Raahauduin sitten suihkuun ja lopulta ilman meikkiä lauantai-pesää pitämään. Lapsoset oli ihan hauskoja, mitä nyt todella vallattomia. Syötiin siellä piparia ja juotiin mehua lopuks. Sitten vaan kotiin. Venailin jumittaen että äiti ja iskä tulee kotiin, että lähetään iskän kaa ajamaan. Lähettiin sitten ja ajettiin Leiriniemeen. Oltiin hieman myöhässä, mut ei onneks pahasti. Siinä sitten lauleskelin Lasten virsikirjasta tunteroisen. Sen jälkeen sieltä lähti ne jotka oli ollu pyhäkoulunohjaajan peruskurssilla ja vaan jäken seurakunnan ohjaajat jäi sinne. Saunottiin ensin. Mä olin siellä varmaan melkeen tunnin yhteensä siellä saunomassa - pisimpään itseasiassa. Ku nyt oltiin saunottu niin mentiin takasin ylös syömään jouluruokaa. Oli kyllä aika hauskaa saada pitkästä aikaa jouluruokaa. Sain onneks kyydin kotiin, kujan alkuun asti, joten ei ollu pitkä matka kävellä. Lähettiin melkeen heti ajamaan uudestaan iskän kaa ku tulin kotiin. Se ajotunti sitten päätty siihen, että harjoteltiin lähtöjä Sparin parkkipaikalla.
perjantaina, joulukuuta 08, 2006
Broken
I was raised from a broken seed,
I grew up to be an unwanted weed
Ever faster the time exceeds me,
Little harder again to remember…you.
Held a torch for you, when lightning stroke me,
Once again, hope I died for the last time
Only one I have a thing greater than you,
Little light on the sky every night
Morning dew on the field, where I met you
I was frozen a year, couldn´t get through
Got a sign, not a scar, on my shoulder,
I am not quite the man you take me for…
Fell in love with the weekness within me
Force me the Ring and own me
Guess you found what you´d think would oblige me,
Little version of me to consume you…
I´d give my everything to you, follow you thru the garden of oblivion
If only I could tell you everything, the little things you´ll never
dare to ask me…
Do you really know me?…I might be a God
Show me that you care and have a cry
How do you see me?…as the one?
Can you see my blood when I´m bleeding
How can you love this exile, and how could I desire you
When my pain is my pain and yours is too…
On this deadwinter´s night
Darkness becomes this child
Bless this night with a tear
For I have none I fear…
Seven lifes of a man, passed before me
Seven graves, one for every Love I´ve had
Only once I have broken my so called heart
Only one made me see why they cry
Will I learn how to be one of you someday?
Will I still feel the eyes that behold me
Will I hear what you think, when you see me?
Will it tear me apart if you feel for me…
I´d give my everything to you, follow you thru the garden of oblivion
If only I could tell you everything, the little things you´ll never
dare to ask me…
Do you really know me?…I might be a God
Show me that you care and have a cry
How do you see me?…as the one?
Can you see my blood when I´m bleeding
How can you love this exile, and how could I desire you
When my pain is my pain and yours is too…
On this deadwinter´s night
Darkness becomes this child
Bless this night with a tear
For I have none I fear…
Little broken, always been, a part of you belongs to me
You were never mine to love, but this all has made it easy for me…
Burning feathers, not an Angel, Heaven´s closed, Hell´s soldout
So I walk on the Earth, behind the curtains, hidden from everyone,
Until I find a new life to ruin again…
On this deadwinter´s night
Darkness becomes this child
Bless this night with a tear
For I have none I fear…
- Sonata Arctica
"I may not have gone where I intended to go, but I think I have ended up where I needed to be."
- Douglas Adams
Kuviksen tunnilla suunniteltiin millanen savinen tarjoiluastia tehään. Muuta erityistä ei sitten ollukkaan. Ku vikan tunnin vanhatki oli peruttu. Tai no olihan meillä jotku ihme uskontomessut, missä Järvenpään Laurea ammattikorkeakoulun opiskelijat oli tullu esittelemään erilaisia uskontoja. Tai no ne oli järjestäny sinne ihan niiden uskontojen edustajia esittelemään omaa uskontoaan, mikä oli mun mielestä positiivista. Käytiin äikän tunnilta siellä.
Koulun jälkeen Keravan Suomalaisessa käymään, että josko siellä olis mulle matikan kirjaa, no ei ollu. Sieltä sitten Jäkeen, missä ei myöskään sitä kirjaa ollu, mutta ne katto missä on lähin suomalainen kirjakauppa missä sitä kirjaa on. No se oli sitten Tiksissä. Ihanaa. Iskän kyydillä keskustasta kotiin ja seuraavalla junalla Jessican kaa Tiksiin. Jesku kylläkin jatko matkaa Helsinkiin. Minä sitten kävin sen kirjan ostamassa ja sen jälkeen kirjastossa käväsemään ja maksamaan myöhästymismaksuja. Näin Luisenki jopa Tikkurilassa, se tuli vastaan ku olin menossa kirjastolle. Sitten vaan takasin kotiin ihan vaan, että pääsen puolentoista tunnin päästä taasen istumaan junaan ja vielä kaiken lisäks seuraavaan junaan joka edes lähti Haarikselta. Jos oisin menny suoraan ettimään sitä kirjaa Tiksistä niin oisin säästäny semmoset kaks tuntia, joten ei ollu hirveen hyvä fiilis ja ku kaiken lisäks oli jalat ihan tohjona ku olin edellisen päivän tanssinu korkkareilla ja sitten ny ollu koulussa ja kaupoissa korkkarit jalassa. Tiiän, ettei ollu mikään paras kenkä valinta, mut semmosta se on.
”Nerokas keskustelu tältä päivältä”.
Janika: kestäkkö jos tuun pappilaan?
Leo: no en nyt nautikaan mutta enköhän mä hengissä pysy...
J: selvä
J: no mä sit vaan käväsen
L: kiits
L: nakertaa jo valmiiks aika paljon sen frakin takia”
Ei tullu ku vaan HIEMAN huono olo ku leo sano ton viimesimmän. Aivan ihanaa saada tietää, että kaikesta sen sanomasta huolimatta mun näkeminen nyt vaan lisäis sen vitusta. Menin sitten käväsemään siellä pappilassa. Annoin Leolle jotain sille kuuluvaa ja sitten sen Lassin hissan kirjan ja lähin melkeen samalla oven avauksella ko millä olin sisälle tullu. Olin itkeny melkeen koko iltapäivän ja jos oisin sinne jääny niin oisin vaan alkanu itkemään uudestaan, joten tunnelmaa ei voinu edes haukkua hyväks. Oisin ehtiny 20.11 junaan ja sitten Jäkeen, mut soitin Karolle ja tulin lopputulokseen, että tahon nähä sitä ja Saaraa, joten jäin Keravalle jumittamaan ja itkemään. Tais olla eka kerta ku Karo näki mun itkevän. Saara oli jopa nähny kerran aikasemmin, jos oikeen muistan. Juteltiin vaikka mitä ja sitten yritettiin ehtiä seuraavaan junaan, mut meni vähäsen tiukalle ja en voinu siinä kondiksessa juosta. Ja sen junasta myöhästymisen jälkeen ei enää hirveästi ollu fiiliksiä mennä Jäkeen ja kävellä sieltä kotiin, joten olin törkeä ja menin Karon ja Saaran suostuttelemana Pappilaan, vaikka tiesin, että Leo ei taho nähä mua. Tuotti hienoista ongelmaa yrittää olla normaalisti siellä. Meinasin monta kertaa alkaa itkemään. Sitten ku alko hartaus niin saatoin Saaran asemalle ja ite jumitin semmosen puol tuntia kävellen siinä aseman ympäristössä. Kirjastolle ja takasin ja semmosta. Istuskelin vähäsen aikaa ihan vaan aseman edessäki ja luin Asterixia, jonka olin lainannu Saanalta.
Ja turha ruveta valittamaan enää tästä. Mä tiiän, että tää on jälkikäteen kirjotettu ja se siitä sitten!
I was raised from a broken seed,
I grew up to be an unwanted weed
Ever faster the time exceeds me,
Little harder again to remember…you.
Held a torch for you, when lightning stroke me,
Once again, hope I died for the last time
Only one I have a thing greater than you,
Little light on the sky every night
Morning dew on the field, where I met you
I was frozen a year, couldn´t get through
Got a sign, not a scar, on my shoulder,
I am not quite the man you take me for…
Fell in love with the weekness within me
Force me the Ring and own me
Guess you found what you´d think would oblige me,
Little version of me to consume you…
I´d give my everything to you, follow you thru the garden of oblivion
If only I could tell you everything, the little things you´ll never
dare to ask me…
Do you really know me?…I might be a God
Show me that you care and have a cry
How do you see me?…as the one?
Can you see my blood when I´m bleeding
How can you love this exile, and how could I desire you
When my pain is my pain and yours is too…
On this deadwinter´s night
Darkness becomes this child
Bless this night with a tear
For I have none I fear…
Seven lifes of a man, passed before me
Seven graves, one for every Love I´ve had
Only once I have broken my so called heart
Only one made me see why they cry
Will I learn how to be one of you someday?
Will I still feel the eyes that behold me
Will I hear what you think, when you see me?
Will it tear me apart if you feel for me…
I´d give my everything to you, follow you thru the garden of oblivion
If only I could tell you everything, the little things you´ll never
dare to ask me…
Do you really know me?…I might be a God
Show me that you care and have a cry
How do you see me?…as the one?
Can you see my blood when I´m bleeding
How can you love this exile, and how could I desire you
When my pain is my pain and yours is too…
On this deadwinter´s night
Darkness becomes this child
Bless this night with a tear
For I have none I fear…
Little broken, always been, a part of you belongs to me
You were never mine to love, but this all has made it easy for me…
Burning feathers, not an Angel, Heaven´s closed, Hell´s soldout
So I walk on the Earth, behind the curtains, hidden from everyone,
Until I find a new life to ruin again…
On this deadwinter´s night
Darkness becomes this child
Bless this night with a tear
For I have none I fear…
- Sonata Arctica
"I may not have gone where I intended to go, but I think I have ended up where I needed to be."
- Douglas Adams
Kuviksen tunnilla suunniteltiin millanen savinen tarjoiluastia tehään. Muuta erityistä ei sitten ollukkaan. Ku vikan tunnin vanhatki oli peruttu. Tai no olihan meillä jotku ihme uskontomessut, missä Järvenpään Laurea ammattikorkeakoulun opiskelijat oli tullu esittelemään erilaisia uskontoja. Tai no ne oli järjestäny sinne ihan niiden uskontojen edustajia esittelemään omaa uskontoaan, mikä oli mun mielestä positiivista. Käytiin äikän tunnilta siellä.
Koulun jälkeen Keravan Suomalaisessa käymään, että josko siellä olis mulle matikan kirjaa, no ei ollu. Sieltä sitten Jäkeen, missä ei myöskään sitä kirjaa ollu, mutta ne katto missä on lähin suomalainen kirjakauppa missä sitä kirjaa on. No se oli sitten Tiksissä. Ihanaa. Iskän kyydillä keskustasta kotiin ja seuraavalla junalla Jessican kaa Tiksiin. Jesku kylläkin jatko matkaa Helsinkiin. Minä sitten kävin sen kirjan ostamassa ja sen jälkeen kirjastossa käväsemään ja maksamaan myöhästymismaksuja. Näin Luisenki jopa Tikkurilassa, se tuli vastaan ku olin menossa kirjastolle. Sitten vaan takasin kotiin ihan vaan, että pääsen puolentoista tunnin päästä taasen istumaan junaan ja vielä kaiken lisäks seuraavaan junaan joka edes lähti Haarikselta. Jos oisin menny suoraan ettimään sitä kirjaa Tiksistä niin oisin säästäny semmoset kaks tuntia, joten ei ollu hirveen hyvä fiilis ja ku kaiken lisäks oli jalat ihan tohjona ku olin edellisen päivän tanssinu korkkareilla ja sitten ny ollu koulussa ja kaupoissa korkkarit jalassa. Tiiän, ettei ollu mikään paras kenkä valinta, mut semmosta se on.
”Nerokas keskustelu tältä päivältä”.
Janika: kestäkkö jos tuun pappilaan?
Leo: no en nyt nautikaan mutta enköhän mä hengissä pysy...
J: selvä
J: no mä sit vaan käväsen
L: kiits
L: nakertaa jo valmiiks aika paljon sen frakin takia”
Ei tullu ku vaan HIEMAN huono olo ku leo sano ton viimesimmän. Aivan ihanaa saada tietää, että kaikesta sen sanomasta huolimatta mun näkeminen nyt vaan lisäis sen vitusta. Menin sitten käväsemään siellä pappilassa. Annoin Leolle jotain sille kuuluvaa ja sitten sen Lassin hissan kirjan ja lähin melkeen samalla oven avauksella ko millä olin sisälle tullu. Olin itkeny melkeen koko iltapäivän ja jos oisin sinne jääny niin oisin vaan alkanu itkemään uudestaan, joten tunnelmaa ei voinu edes haukkua hyväks. Oisin ehtiny 20.11 junaan ja sitten Jäkeen, mut soitin Karolle ja tulin lopputulokseen, että tahon nähä sitä ja Saaraa, joten jäin Keravalle jumittamaan ja itkemään. Tais olla eka kerta ku Karo näki mun itkevän. Saara oli jopa nähny kerran aikasemmin, jos oikeen muistan. Juteltiin vaikka mitä ja sitten yritettiin ehtiä seuraavaan junaan, mut meni vähäsen tiukalle ja en voinu siinä kondiksessa juosta. Ja sen junasta myöhästymisen jälkeen ei enää hirveästi ollu fiiliksiä mennä Jäkeen ja kävellä sieltä kotiin, joten olin törkeä ja menin Karon ja Saaran suostuttelemana Pappilaan, vaikka tiesin, että Leo ei taho nähä mua. Tuotti hienoista ongelmaa yrittää olla normaalisti siellä. Meinasin monta kertaa alkaa itkemään. Sitten ku alko hartaus niin saatoin Saaran asemalle ja ite jumitin semmosen puol tuntia kävellen siinä aseman ympäristössä. Kirjastolle ja takasin ja semmosta. Istuskelin vähäsen aikaa ihan vaan aseman edessäki ja luin Asterixia, jonka olin lainannu Saanalta.
Ja turha ruveta valittamaan enää tästä. Mä tiiän, että tää on jälkikäteen kirjotettu ja se siitä sitten!
torstaina, joulukuuta 07, 2006
Helsinki-Vantaa
Helsinki-Vantaa
jäänesto päällä
kone on valmis
fokkeri kääntyy
rata on vapaa
suihkari nousee
dakotan hylky
siipien alla
Arlanda kutsuu
Missä tuo poika
tuntien päästä
silmänsä avaa?
sitä en tiedä
savuke sammuu
koneeni lähtee
ihmisten matkat
minne ne vievät
Helsinki-Vantaa
Minä jään jälleen yksin ilmaan
kierrän monta odotuskiekkaa
kun täältä lähden tänne palaan
ja siipien päässä ilma virtaa
Helsinki-Vantaa
itään tai länteen
koneita lähtee
tutkat vain pyörii
liikenteen virta
ei koskaan lakkaa
aina on jossain
siipien alla
Helsinki-Vantaa
- Ultra Bra
The world's as ugly as sin, and almost as delightful
- Frederic Locker-Lampson
Eipä tässä päivässä mitään hirmusen ihmeellistä. Karon kaa lähin Heveniin bilettämään. Ajoin sinne, tanssittiin Karon kaa, juoruttiin ja kaikkee kivaa. Puolen yön aikoihin sitten mä lähin viemään Karon, Jupen ja Tapsan Keravalle. Ja mä sain ajaa koko matkan vielä kotiinki. Elikkä ensimmäinen ajoni Keravalla tapahtu siinä kahentoista jälkeen yöllä... Jee jee...
Helsinki-Vantaa
jäänesto päällä
kone on valmis
fokkeri kääntyy
rata on vapaa
suihkari nousee
dakotan hylky
siipien alla
Arlanda kutsuu
Missä tuo poika
tuntien päästä
silmänsä avaa?
sitä en tiedä
savuke sammuu
koneeni lähtee
ihmisten matkat
minne ne vievät
Helsinki-Vantaa
Minä jään jälleen yksin ilmaan
kierrän monta odotuskiekkaa
kun täältä lähden tänne palaan
ja siipien päässä ilma virtaa
Helsinki-Vantaa
itään tai länteen
koneita lähtee
tutkat vain pyörii
liikenteen virta
ei koskaan lakkaa
aina on jossain
siipien alla
Helsinki-Vantaa
- Ultra Bra
The world's as ugly as sin, and almost as delightful
- Frederic Locker-Lampson
Eipä tässä päivässä mitään hirmusen ihmeellistä. Karon kaa lähin Heveniin bilettämään. Ajoin sinne, tanssittiin Karon kaa, juoruttiin ja kaikkee kivaa. Puolen yön aikoihin sitten mä lähin viemään Karon, Jupen ja Tapsan Keravalle. Ja mä sain ajaa koko matkan vielä kotiinki. Elikkä ensimmäinen ajoni Keravalla tapahtu siinä kahentoista jälkeen yöllä... Jee jee...
keskiviikkona, joulukuuta 06, 2006
Everytime
Notice me, take my hand
Why are we strangers when
Our love is strong
Why carry on without me
Everytime I try to fly, I fall
Without my wings, I feel so small
I guess I need you, baby
And everytime I see you in my dreams
I see your face, it's haunting me
I guess I need you, baby
I make believe that you are here
It's the only way I see clear
What have I done
You seem to move on easy
And everytime I try to fly, I fall
Without my wings, I feel so small
I guess I need you, baby
And everytime I see you in my dreams
I see your face, you're haunting me
I guess I need you, baby
I may have made it rain
Please forgive me
My weakness caused you pain
And this song's my sorry
At night I pray
That soon your face will fade away
And everytime I try to fly, I fall
Without my wings, I feel so small
I guess I need you, baby
And everytime I see you in my dreams
I see your face, you're haunting me
I guess I need you, baby
-Britney Spears
Optimisti on ihminen, joka tietää tarkalleen miten paha paikka maailma voi olla; pessimisti taas hoksaa sen joka aamu uudestaan.
- Peter Ustinow
Loogisin valinta biisiks olis varmaan ollu maamme-laulu ja sen meinasinki ottaa, mut sitten en vaan voinu, koska on tommonen fiilis mitä toi everytime "kuvaa".
Itsenäisyyspäivä sitten taas. Ompahan ainaki vapaa päivä keskellä viikkoa. En oo vieläkään kuullu Petterin teoriaa mun tunteistani - perhana. Väsyttää kyllä ihan pirusti.
Käytiin iskän kaa ajamassa sitten hieman pidempää matkaa. Ajettiin järven ympäri Hyrylään ja toiselta puolen järveä sitten takasin. Ajoin jopa kaheksaakymppiä. Tähän mennessä suurin nopeus mitä oon ajanu.
Notice me, take my hand
Why are we strangers when
Our love is strong
Why carry on without me
Everytime I try to fly, I fall
Without my wings, I feel so small
I guess I need you, baby
And everytime I see you in my dreams
I see your face, it's haunting me
I guess I need you, baby
I make believe that you are here
It's the only way I see clear
What have I done
You seem to move on easy
And everytime I try to fly, I fall
Without my wings, I feel so small
I guess I need you, baby
And everytime I see you in my dreams
I see your face, you're haunting me
I guess I need you, baby
I may have made it rain
Please forgive me
My weakness caused you pain
And this song's my sorry
At night I pray
That soon your face will fade away
And everytime I try to fly, I fall
Without my wings, I feel so small
I guess I need you, baby
And everytime I see you in my dreams
I see your face, you're haunting me
I guess I need you, baby
-Britney Spears
Optimisti on ihminen, joka tietää tarkalleen miten paha paikka maailma voi olla; pessimisti taas hoksaa sen joka aamu uudestaan.
- Peter Ustinow
Loogisin valinta biisiks olis varmaan ollu maamme-laulu ja sen meinasinki ottaa, mut sitten en vaan voinu, koska on tommonen fiilis mitä toi everytime "kuvaa".
Itsenäisyyspäivä sitten taas. Ompahan ainaki vapaa päivä keskellä viikkoa. En oo vieläkään kuullu Petterin teoriaa mun tunteistani - perhana. Väsyttää kyllä ihan pirusti.
Käytiin iskän kaa ajamassa sitten hieman pidempää matkaa. Ajettiin järven ympäri Hyrylään ja toiselta puolen järveä sitten takasin. Ajoin jopa kaheksaakymppiä. Tähän mennessä suurin nopeus mitä oon ajanu.
tiistaina, joulukuuta 05, 2006
Behind these hazel (blue) eyes
Seems like just yesterday
You were a part of me
I used to stand so tall
I used to be so strong
Your arms around me tight
Everything, it felt so right
Unbreakable, like nothin' could go wrong
Now I can't breathe
No, I can't sleep
I'm barely hanging on
Here I am, once again
I'm torn into pieces
Can't deny it, can't pretend
Just thought you were the one
Broken up, deep inside
But you won't get to see the tears I cry
Behind these hazel (blue) eyes
I told you everything
Opened up and let you in
You made me feel alright
For once in my life
Now all that's left of me
Is what I pretend to be
So together, but so broken up inside
'Cause I can't breathe
No, I can't sleep
I'm barely hangin' on
Here I am, once again
I'm torn into pieces
Can't deny it, can't pretend
Just thought you were the one
Broken up, deep inside
But you won't get to see the tears I cry
Behind these hazel (blue) eyes
Swallow me then spit me out
For hating you, I blame myself
Seeing you it kills me now
No, I don't cry on the outside
Anymore...
Here I am, once again
I'm torn into pieces
Can't deny it, can't pretend
Just thought you were the one
Broken up, deep inside
But you won't get to see the tears I cry
Behind these hazel (blue) eyes
Here I am, once again
I'm torn into pieces
Can't deny it, can't pretend
Just thought you were the one
Broken up, deep inside
But you won't get to see the tears I cry
Behind these hazel (blue) eyes
- Kelly Clarkson
Karo kirjotti musta eilen runon:
Käännä selkäsi, kävele pois.
Kuvalta jossa kaikki toisin ois.
Hymysi sulje hiljaisuuteen.
Toiveesi verhoa mahdottomuuteen.
Vastaa "Hyvä on tässä,
mitä kaipaisin elämässä?"
Muista ettei koskaan unelmas kanna,
syvälle niiden vaipua anna.
Jos ovea raottaa tunne
sen karkotat pois, mutta minne?
Se on viilto sielussa
tumma hahmo unessa.
Nyt turva on sinun
ja varmuus.
Niiden suoma onni ja autuus.
Taisin kommentoida muutamallekki ihmiselle, että toi on liianki totta. Ja sitä se on. En mä uskalla toivoa, että saisin jotain ihanaa, ku mulla on jo kaikki ihan hyvin. Mä myönsin eilen Karolle haluavani yhtä asiaa, mut en mä sen eteen meinaa mitään tehä. Mä en tahdo uhrata jotain muuta ihanaa semmosen puolesta mikä ehkä vaan satuttaa, joten tapan sen tunteen taas hitaasti, mutta varmasti. Auoin itteäni Karolle, Jussille ja jopa Petterille. Viimeks mainitulla on kuulemma joku teoria mun tunteista. Saan kuulla sen tänään. Itkin eilen aika pahasti. Ei ollu yhtään kivaa taasen tajuta oikeesti kuinka huonosti mä hoidan omaa tunne-elämääni.
Tänään pitäis raahautua kirkolle jo 17.30 tarjoilemaan glögiä ja pipareita ihmisille. Aattelin sitä ennen kuitenki käydä iskän kaa ajotunnilla. Ja sitten varmaan alottaa ruotsin opiskelu... Niin ja torstaina saksan sanis. Onneks huomenna sentään on vapaa päivä.
Jatkuu...
Mä mietin taasen pitkästä aikaa miks mä en voi olla ihan ns. normaali. Miks mulla pitää olla hirveet (kuvainnolliset) muurit itteni ympärillä. Jos oisin suorempi ihminen niin ehkä tääki juttu mistä nyt angstaan jopa saattais onnistua. Nyt vaan kuvittelen jotain mihin en itekkään usko, mut se ei estä mua toivomasta. Mut sitten lopulta ku alan toivomaan, niin lopulta oon ihan toivoton. Ja siinä tilanteessa sitten alotan semmosen tunteiden tappamisen. Ja sitten lopulta vaan oon taas ns. normaali itteni. Toi tunteiden tappo on kyllä hidasta. Ja ei edes aina onnistu täydellisesti. Täydellisyyteen häytyy kuitenki pyrkiä, joten yrittää pitää. Ihanaa kuitenki ku voin purkaa itteäni ihan totaalisesti Karolle. Ei se kellekkään muulle onnistu.
PS.
Piparitalo on vihdoin valmis! Ja se on hieno, vaikka ite sanonki ^^.
Seems like just yesterday
You were a part of me
I used to stand so tall
I used to be so strong
Your arms around me tight
Everything, it felt so right
Unbreakable, like nothin' could go wrong
Now I can't breathe
No, I can't sleep
I'm barely hanging on
Here I am, once again
I'm torn into pieces
Can't deny it, can't pretend
Just thought you were the one
Broken up, deep inside
But you won't get to see the tears I cry
Behind these hazel (blue) eyes
I told you everything
Opened up and let you in
You made me feel alright
For once in my life
Now all that's left of me
Is what I pretend to be
So together, but so broken up inside
'Cause I can't breathe
No, I can't sleep
I'm barely hangin' on
Here I am, once again
I'm torn into pieces
Can't deny it, can't pretend
Just thought you were the one
Broken up, deep inside
But you won't get to see the tears I cry
Behind these hazel (blue) eyes
Swallow me then spit me out
For hating you, I blame myself
Seeing you it kills me now
No, I don't cry on the outside
Anymore...
Here I am, once again
I'm torn into pieces
Can't deny it, can't pretend
Just thought you were the one
Broken up, deep inside
But you won't get to see the tears I cry
Behind these hazel (blue) eyes
Here I am, once again
I'm torn into pieces
Can't deny it, can't pretend
Just thought you were the one
Broken up, deep inside
But you won't get to see the tears I cry
Behind these hazel (blue) eyes
- Kelly Clarkson
- Accomplishing the impossible means only that the boss will add it to your regular duties.
- -Doug Larson
Karo kirjotti musta eilen runon:
Käännä selkäsi, kävele pois.
Kuvalta jossa kaikki toisin ois.
Hymysi sulje hiljaisuuteen.
Toiveesi verhoa mahdottomuuteen.
Vastaa "Hyvä on tässä,
mitä kaipaisin elämässä?"
Muista ettei koskaan unelmas kanna,
syvälle niiden vaipua anna.
Jos ovea raottaa tunne
sen karkotat pois, mutta minne?
Se on viilto sielussa
tumma hahmo unessa.
Nyt turva on sinun
ja varmuus.
Niiden suoma onni ja autuus.
Taisin kommentoida muutamallekki ihmiselle, että toi on liianki totta. Ja sitä se on. En mä uskalla toivoa, että saisin jotain ihanaa, ku mulla on jo kaikki ihan hyvin. Mä myönsin eilen Karolle haluavani yhtä asiaa, mut en mä sen eteen meinaa mitään tehä. Mä en tahdo uhrata jotain muuta ihanaa semmosen puolesta mikä ehkä vaan satuttaa, joten tapan sen tunteen taas hitaasti, mutta varmasti. Auoin itteäni Karolle, Jussille ja jopa Petterille. Viimeks mainitulla on kuulemma joku teoria mun tunteista. Saan kuulla sen tänään. Itkin eilen aika pahasti. Ei ollu yhtään kivaa taasen tajuta oikeesti kuinka huonosti mä hoidan omaa tunne-elämääni.
Tänään pitäis raahautua kirkolle jo 17.30 tarjoilemaan glögiä ja pipareita ihmisille. Aattelin sitä ennen kuitenki käydä iskän kaa ajotunnilla. Ja sitten varmaan alottaa ruotsin opiskelu... Niin ja torstaina saksan sanis. Onneks huomenna sentään on vapaa päivä.
Jatkuu...
Mä mietin taasen pitkästä aikaa miks mä en voi olla ihan ns. normaali. Miks mulla pitää olla hirveet (kuvainnolliset) muurit itteni ympärillä. Jos oisin suorempi ihminen niin ehkä tääki juttu mistä nyt angstaan jopa saattais onnistua. Nyt vaan kuvittelen jotain mihin en itekkään usko, mut se ei estä mua toivomasta. Mut sitten lopulta ku alan toivomaan, niin lopulta oon ihan toivoton. Ja siinä tilanteessa sitten alotan semmosen tunteiden tappamisen. Ja sitten lopulta vaan oon taas ns. normaali itteni. Toi tunteiden tappo on kyllä hidasta. Ja ei edes aina onnistu täydellisesti. Täydellisyyteen häytyy kuitenki pyrkiä, joten yrittää pitää. Ihanaa kuitenki ku voin purkaa itteäni ihan totaalisesti Karolle. Ei se kellekkään muulle onnistu.
PS.
Piparitalo on vihdoin valmis! Ja se on hieno, vaikka ite sanonki ^^.
maanantaina, joulukuuta 04, 2006
Kristalliprinsessa
The public will believe anything, so long as it is not founded on truth.
- Edith Sitwell
Jussi herätti siinä kymmentä vaille kakstoista. Ihan vaan sanoakseen hyvää yötä ja että oon tärkeä. En kyllä ihan nukkunu, mut melkeen. Tekstailin sitten sen kaa puolisen tuntia ja puol tuntia meni aikani nukahtaa uudestaan.
Mie: "Häytyy kyllä myöntää, että mä rakastan sua - varsinki sillon ku herätät mut keskellä yötä -.-. Aivan ihanaa *haukottelee*
Jussi: "Miekin rakastan sua ku jätät äänet päälle kännykkään :)"
Siis oikeesti ei kännykkää laiteta yöks äänettömälle! Ei se vaan toimi niin, koska hätätapauksissa mut pitää sitten saada kiinni. Kuten, että Karon piti saada mut kii ku sillä oli jotain ongelmia erään äidin kanssa... Ja sitten mun jupinat on aina yhtä ihastuttavia. Aivan ihmeellistä. En tajua sitä jätkää yhtään. Mitä ihastuttavaa mun jupinoissa on? Kuulemma ainaki saa hymyn Jussin kasvoille - mä en tajuu! Minkä lisäks olin vielä hassu.. Ylläri! Tiirailin puhelinta silmät sirrillään unenpöppörössä. Totta kai olin hassu! Sitten se vielä yritti, että ois hauska nähä miltä mä näytän! Herrajee... Eikä kyllä! On mullaki itsesuojeluvaistoa sen verran, että en taho ihmisten näkevän mua unenpöppörössä keskellä yötä, jos ei nyt ihan pakko oo.
Aamulla sitten nukuin pommiin. Äiti soitti siinä 07.35 ja herätti mut. Nopeesti vaan vaatteet päälle, alas tekemään aamupalaa ja nopeesti junalle. Ehinki jopa siihen junaan ilman, että tartti juosta, mikä oli kyllä hyvä. Olis kyllä ollu aika paha myöhästyä jakson ekalta tunnilta, joka oli vielä kaiken lisäks saksaa. Luise alotti ihan täysillä, kuunneltiin kappaletta, tehtiin jotain monistetta ja harjoteltiin sanoja. Ei mitään "pehmeetä laskua", ku heti asiaan. Jee jee... Äikän tunti hieman sama. Tekstailin Saanan kanssa, jolla oli sama tunti *hihittelee*. Tehtiin jotain taiteen arvostamisesta juttua. Syömään - tai no mähän en syö kana tai broilerikeittoa, joten söin vaan leipää. Matikan tunnilla joku kertaus moniste ja mä jopa osasin ne jutut. Huomas kyllä, että ei kannata vaihtaa maikkaa jos asia jatkuu. Eri maikat on opettanu eri tavalla, joten hieman hankala. No tajusin kuitenki mitä se Sirviö hirviö (meän koulun paras matikan maikka!) yritti selittää. Aikasta hyvin. Huomasin oikeesti jopa osaavani ne asita, mikä on todellakin positiivista. Sitten turhaakin turhempi pitkä välkkä, jonka vietin yhen Tiian kanssa juoruten ruotsin luokan edessä. Sain ruotsin maikalta sitten luvan suorittaa kurssin itsenäisesti - saan huomenna tehtävät. Puol juoksua mantsan luokkaan ja sain sitten Mellerin kii ku se alotti siinä muiden maikkojen tunteja ja mä pääsin sitten kurssille mukaan. Jee! Viimeseks sitten kuuntelemaan jotain vanhojen tanssi infoa, jonka jälkeen jumitin puolisen tuntia koululla ja tein jotain ihmeellistä. Äikän monisteen loppuun ja saksan tehtävän. K-junalla Hiekkaharjusta Keravalle ja sieltä sitten Z:taan. Ja totta kai sato kaatamalla. Onneks mulla oli sateenvarjo mukana.
Kotona sain sitten duunata itelleni jotain ruokaa. Spagettia ja lihapullia, jotka kaivoin jostain. Upposhan ne ihan hyvin, mulla oli kuitenki aika moinen nälkä. Sen jälkeen en ookkaan mitään järkevää tehny. Jumittanu koneella. Kuhan iskä tulee niin vois kysyä, josko mentäis ajamaan ja ostamaan mulle matikan kirja. Mut se on vielä salilla, joten en oo onnistunu kysymään.
Kuljen tietä sateenmustaa- Apulanta
Mielessäin vain kuva susta
Kun soitto korvissani naurus soi
Vaikka nään sut kanssa toisen
Mielestäin mä saa sua pois en
Silmiäs kai unohtaa en voi, en mä voi
Miks mun täytyy aina jäädä yksin oottamaan
Kyynelsilmät kuivaamaan
Ilman sua kai mahdotonta olla vois
Oi jos kaikki toisin ois
On rakkaus kai ihanaa
Mulle pelkkää suurta tuskaa
öisinkään en enää unta saa
Hyväksy et lähellesi
En voi päästä sängyllesi
Silti en voi sua mä unohtaa, unohtaa
Miks mun täytyy aina jäädä yksin oottamaan
Kyynelsilmät kuivaamaan
Ilman sua kai mahdotonta olla vois
Oi jos kaikki toisin ois
Etsä tajuu, mä oon katellu sua
Jo pitkän aikaa!
The public will believe anything, so long as it is not founded on truth.
- Edith Sitwell
Jussi herätti siinä kymmentä vaille kakstoista. Ihan vaan sanoakseen hyvää yötä ja että oon tärkeä. En kyllä ihan nukkunu, mut melkeen. Tekstailin sitten sen kaa puolisen tuntia ja puol tuntia meni aikani nukahtaa uudestaan.
Mie: "Häytyy kyllä myöntää, että mä rakastan sua - varsinki sillon ku herätät mut keskellä yötä -.-. Aivan ihanaa *haukottelee*
Jussi: "Miekin rakastan sua ku jätät äänet päälle kännykkään :)"
Siis oikeesti ei kännykkää laiteta yöks äänettömälle! Ei se vaan toimi niin, koska hätätapauksissa mut pitää sitten saada kiinni. Kuten, että Karon piti saada mut kii ku sillä oli jotain ongelmia erään äidin kanssa... Ja sitten mun jupinat on aina yhtä ihastuttavia. Aivan ihmeellistä. En tajua sitä jätkää yhtään. Mitä ihastuttavaa mun jupinoissa on? Kuulemma ainaki saa hymyn Jussin kasvoille - mä en tajuu! Minkä lisäks olin vielä hassu.. Ylläri! Tiirailin puhelinta silmät sirrillään unenpöppörössä. Totta kai olin hassu! Sitten se vielä yritti, että ois hauska nähä miltä mä näytän! Herrajee... Eikä kyllä! On mullaki itsesuojeluvaistoa sen verran, että en taho ihmisten näkevän mua unenpöppörössä keskellä yötä, jos ei nyt ihan pakko oo.
Aamulla sitten nukuin pommiin. Äiti soitti siinä 07.35 ja herätti mut. Nopeesti vaan vaatteet päälle, alas tekemään aamupalaa ja nopeesti junalle. Ehinki jopa siihen junaan ilman, että tartti juosta, mikä oli kyllä hyvä. Olis kyllä ollu aika paha myöhästyä jakson ekalta tunnilta, joka oli vielä kaiken lisäks saksaa. Luise alotti ihan täysillä, kuunneltiin kappaletta, tehtiin jotain monistetta ja harjoteltiin sanoja. Ei mitään "pehmeetä laskua", ku heti asiaan. Jee jee... Äikän tunti hieman sama. Tekstailin Saanan kanssa, jolla oli sama tunti *hihittelee*. Tehtiin jotain taiteen arvostamisesta juttua. Syömään - tai no mähän en syö kana tai broilerikeittoa, joten söin vaan leipää. Matikan tunnilla joku kertaus moniste ja mä jopa osasin ne jutut. Huomas kyllä, että ei kannata vaihtaa maikkaa jos asia jatkuu. Eri maikat on opettanu eri tavalla, joten hieman hankala. No tajusin kuitenki mitä se Sirviö hirviö (meän koulun paras matikan maikka!) yritti selittää. Aikasta hyvin. Huomasin oikeesti jopa osaavani ne asita, mikä on todellakin positiivista. Sitten turhaakin turhempi pitkä välkkä, jonka vietin yhen Tiian kanssa juoruten ruotsin luokan edessä. Sain ruotsin maikalta sitten luvan suorittaa kurssin itsenäisesti - saan huomenna tehtävät. Puol juoksua mantsan luokkaan ja sain sitten Mellerin kii ku se alotti siinä muiden maikkojen tunteja ja mä pääsin sitten kurssille mukaan. Jee! Viimeseks sitten kuuntelemaan jotain vanhojen tanssi infoa, jonka jälkeen jumitin puolisen tuntia koululla ja tein jotain ihmeellistä. Äikän monisteen loppuun ja saksan tehtävän. K-junalla Hiekkaharjusta Keravalle ja sieltä sitten Z:taan. Ja totta kai sato kaatamalla. Onneks mulla oli sateenvarjo mukana.
Kotona sain sitten duunata itelleni jotain ruokaa. Spagettia ja lihapullia, jotka kaivoin jostain. Upposhan ne ihan hyvin, mulla oli kuitenki aika moinen nälkä. Sen jälkeen en ookkaan mitään järkevää tehny. Jumittanu koneella. Kuhan iskä tulee niin vois kysyä, josko mentäis ajamaan ja ostamaan mulle matikan kirja. Mut se on vielä salilla, joten en oo onnistunu kysymään.
sunnuntai, joulukuuta 03, 2006
Destiny
The times are changing so fast,
I wonder how long it lasts.
The clock is ticking time is running out.
The hatred fills this Earth
and for what is worth,
we're in the end before we know.
Throughout the years
I have struggled to find the answer
that I never knew.
It strucked me like a million lightnings
and here I am telling to you.
Every second of day it is coming your way,
future unknown is here to stay.
Got to open your mind
or you will be led to astray.
There's a time to live,
there's a time to die.
But no one can't escape the Destiny.
Look all the things we've done,
under the burning sun.
Is this the way to carry on?
So take a look at yourself
and tell me what do you see.
A wolf in clothes of the lamb?
Throughout the years
I have struggled to find the answer
that I never knew.
It strucked me like a million lightnings
and here I am telling to you.
Every second of day it is coming your way,
future unknown is here to stay.
Got to open your mind
or you will be led to astray.
Let your spirit free, through window of your mind.
Unchain your soul from hate, all you need is faith.
I control my Life, I am the One.
You control your Life but don't forget Your Destiny...
It's time to say goodbye,
I know it will make you cry.
You make your destiny.
I know you'll find the way.
And outside the Sun is bright.
he things will be allright.
I will be back one day to you.
So please wait for ME
-Stratovarius
I don't know why we are here, but I'm pretty sure that it is not in order to enjoy ourselves.
-Ludwig Wittgenstein
Tänään sitten hieman vähemmän unta ja heräsin jopa jo varttia vaille kymmenen. Ruhtinaallista. Olin kyllä torkkunu siinä vaiheessa suunnilleen tunnin. Ehkä nukkunuki hetkosen. Iskän kaa lähettiin melkeen heti ajamaan ku oli vielä valosaa. Iskä ajo ensin asemalle ja käytiin ostamassa mulle uus lippu ja sitten sen jälkeen mä ajoin takasin päin. Ajeltiin sitten hieman eri paikoissa ja se meni jopa hyvin. En ryssiny edes liikennevaloissa. Oli hyvä ajaa sunnuntaina ku ei ollu oikeastaan yhtään liikennettä.
Pelasin taasen aivan liikaa Spyroa ja tuhottiin Jeminan kaa lisää glögiä ku äiti kävi sitä ostamassa lisää. Laitoin ruuan valmiiks ja näin päin pois. Oikeen hienosti katon pöydänki. Ja ruuan jälkeen sain sitten jäädä sitä yksinäni siitä siivoomaan ilman, että kukaan sano edes kiitosta. Itkin siinä sitten. Kyllä Jemina näki mut meikit levinneenä, mut ei se mitään sanonu - onneks. Tunsin itteni vaan niin arvottomaks. Paska fiilis sitten melkeen koko loppu päivän ku mua vielä hieman lisää pomputettiin ja komenneltiin. Ja en päässy iskän kaa ajamaankaan uudestaan ku se lähti salille.
Sain luvan jäädä Tornioon uuden vuoden jälkeen. Jee!
On the edge of the world
I stand
Looking over
there´s nothing
Only darkness
I lift my leg
take a step
and fall
The times are changing so fast,
I wonder how long it lasts.
The clock is ticking time is running out.
The hatred fills this Earth
and for what is worth,
we're in the end before we know.
Throughout the years
I have struggled to find the answer
that I never knew.
It strucked me like a million lightnings
and here I am telling to you.
Every second of day it is coming your way,
future unknown is here to stay.
Got to open your mind
or you will be led to astray.
There's a time to live,
there's a time to die.
But no one can't escape the Destiny.
Look all the things we've done,
under the burning sun.
Is this the way to carry on?
So take a look at yourself
and tell me what do you see.
A wolf in clothes of the lamb?
Throughout the years
I have struggled to find the answer
that I never knew.
It strucked me like a million lightnings
and here I am telling to you.
Every second of day it is coming your way,
future unknown is here to stay.
Got to open your mind
or you will be led to astray.
Let your spirit free, through window of your mind.
Unchain your soul from hate, all you need is faith.
I control my Life, I am the One.
You control your Life but don't forget Your Destiny...
It's time to say goodbye,
I know it will make you cry.
You make your destiny.
I know you'll find the way.
And outside the Sun is bright.
he things will be allright.
I will be back one day to you.
So please wait for ME
-Stratovarius
I don't know why we are here, but I'm pretty sure that it is not in order to enjoy ourselves.
-Ludwig Wittgenstein
Tänään sitten hieman vähemmän unta ja heräsin jopa jo varttia vaille kymmenen. Ruhtinaallista. Olin kyllä torkkunu siinä vaiheessa suunnilleen tunnin. Ehkä nukkunuki hetkosen. Iskän kaa lähettiin melkeen heti ajamaan ku oli vielä valosaa. Iskä ajo ensin asemalle ja käytiin ostamassa mulle uus lippu ja sitten sen jälkeen mä ajoin takasin päin. Ajeltiin sitten hieman eri paikoissa ja se meni jopa hyvin. En ryssiny edes liikennevaloissa. Oli hyvä ajaa sunnuntaina ku ei ollu oikeastaan yhtään liikennettä.
Pelasin taasen aivan liikaa Spyroa ja tuhottiin Jeminan kaa lisää glögiä ku äiti kävi sitä ostamassa lisää. Laitoin ruuan valmiiks ja näin päin pois. Oikeen hienosti katon pöydänki. Ja ruuan jälkeen sain sitten jäädä sitä yksinäni siitä siivoomaan ilman, että kukaan sano edes kiitosta. Itkin siinä sitten. Kyllä Jemina näki mut meikit levinneenä, mut ei se mitään sanonu - onneks. Tunsin itteni vaan niin arvottomaks. Paska fiilis sitten melkeen koko loppu päivän ku mua vielä hieman lisää pomputettiin ja komenneltiin. Ja en päässy iskän kaa ajamaankaan uudestaan ku se lähti salille.
Sain luvan jäädä Tornioon uuden vuoden jälkeen. Jee!
On the edge of the world
I stand
Looking over
there´s nothing
Only darkness
I lift my leg
take a step
and fall
lauantaina, joulukuuta 02, 2006
Inside
We're the little creatures
deep inside your mind.
Some call us their fantasy
but some to never find.
We can teach philosophy
but still we must commend...
The state of our existence
right into your hand welcome to this place in here come overstep all your fears...
Where have you all been once
when I was alone?
When I was a hero in their crazy wicked show
you've sent no little spark
into my darkened view of life.
Did not make me ask for what is wrong
and what is right.
And still I regret to be here.
I'm dreaming of Anna in tears.
Inside - so deep inside
you will die if I don't dream anymore?
Inside - so deep inside
you will die if I don't dream anymore?
-Avantasia
No one has ever had an idea in a dress suit.
-Sir Fredrick G. Banting
Oikeesti oli jännä herätä ja kattoa kelloa. Se oli varttia vaille kolme. Ku ei ollu ketään kotona, niin oli hyvä nukkua pitkään - 15 tuntia. No tulipahan nukuttua kaikki univelat varmasti pois. Heräilin kyllä aina välillä tossa aamun aikana, mut aina nukahin hetkessä uudestaan. Siitä sitten vaan ylös ja syömään aamupalaa. Iskä tuli sitten kotiin ku ruokapöydässä jumitin. Lähettiin ajamaan autolla. Tuun vieläki vähäsen liian lujaa risteyksiin. Pelasin taasen aivan liikaa Spyroa ja Jeminan kaa tuhottiin glögiä.
We're the little creatures
deep inside your mind.
Some call us their fantasy
but some to never find.
We can teach philosophy
but still we must commend...
The state of our existence
right into your hand welcome to this place in here come overstep all your fears...
Where have you all been once
when I was alone?
When I was a hero in their crazy wicked show
you've sent no little spark
into my darkened view of life.
Did not make me ask for what is wrong
and what is right.
And still I regret to be here.
I'm dreaming of Anna in tears.
Inside - so deep inside
you will die if I don't dream anymore?
Inside - so deep inside
you will die if I don't dream anymore?
-Avantasia
No one has ever had an idea in a dress suit.
-Sir Fredrick G. Banting
Oikeesti oli jännä herätä ja kattoa kelloa. Se oli varttia vaille kolme. Ku ei ollu ketään kotona, niin oli hyvä nukkua pitkään - 15 tuntia. No tulipahan nukuttua kaikki univelat varmasti pois. Heräilin kyllä aina välillä tossa aamun aikana, mut aina nukahin hetkessä uudestaan. Siitä sitten vaan ylös ja syömään aamupalaa. Iskä tuli sitten kotiin ku ruokapöydässä jumitin. Lähettiin ajamaan autolla. Tuun vieläki vähäsen liian lujaa risteyksiin. Pelasin taasen aivan liikaa Spyroa ja Jeminan kaa tuhottiin glögiä.
perjantaina, joulukuuta 01, 2006
Goin´ Home
You think I could be the one to look inside your mind
I don't think we'll have the time, so let us get in line
Another town another bed, another thing to go
By now I learned to take it cool, but I don't wanna know
My head is empty, all the stories that I've known I've told
The situation I escaped from, now it looks like gold
Anyway and anyhow we did it, it was good
But now I take the time to think 'bout ev'rything I should
'Cause after this I'm gone, the show is done
No other town or bed that lies ahead
I'll go home to what I know
I'll go home, home to you
By the time that you think 'bout it twice no spotlight makes you stay
By the time that you feel you don't know, you have to go
The plane is ready in my head, so many things to do
A few more hours till it's over I reach out for you
A kind of peace inside is growing, thinking 'bout the shows
Until the next time I'll be so much better, yes I know
Now this is it I'm gone, the show is done
No other town or bed that lies ahead
I'll go home to what I know
I'll go home, home to you
I'll go home. . .
-Helloween
Violence is the last refuge of the incompetent.
- Isaac Asimov
Matikan kokeeseen ah niin hyvin nukkuneena ja pirteenä. Menkat alko aamulla ja terkkari ei oo paikalla, joten en voinu saada siltä mitään lääkkeitä. Onneks kunnon kivut alko vasta ku sain jo kokeen tehtyä. Toisaalta piti pysyä luokassa sinne 11.15 asti. Ei kovin kivaa. Juorusin laskimeni kanssa melkeen puol tuntia. Osasin oikeastaan kaiekn, vaikka en muistanukkaan, mitä tarkotetaan arvojoukolla - noh arvasin siihen jotaki. Sitten kattomaan jos vaikka opo olis paikalla - ei ollu - YLLÄRI! Syömään ja no ruokahalua ei ollu nimekskään, vaikka oli riisipuuroa ruokana. Söin hieman ja vein loput roskiin, koska se oikeesti maistu tyyliin hiekalta mun suussa. K-junalla Keravalle. Kävelin Kurkelaan päin ja sitten juoksin takas assalle, että ehin junaan. Karo soitti sitten puol matkassa Haarikselle, että missä oon. No siinä vaiheessa ei enää ollu mahiksia palauttaa Lassin hissan kirjaa. Fiilis ku pääsin Haarikselle: Hyvä, että jalat kanto. Matelin oikeesti hitaasti kotiin ja etin itelleni Miramaxin, että pystyn jonki aikaa elämään. Sitten pelasin vaan Spyroa, vaikka meinasin mennä nukkumaan. Pariin kertaan sanoin Leolle aikasta suoraan, että en taho sitä nähä sillon iltapäivällä, koska olin kuitenki menossa sen kaa Pappilaan.
Lähin sitten kasin junalla Keravalle ja Leon kanssa Pappilaan. Siellä puhuttiin jotain ja lopulta lähettiin pihalle. Juorusin jotain ussan kokeesta Joannan kanssa. Leon kanssa sitten jatkettiin puhumista pihalla ja tultiin lopputulokseen, että ei meitä oo tarkotettu yhteen. Päätettiin sitten erota ja puhuttiin kaikki asiat selviks. Molemmille ainakin mun käsittääkseni jäi helpottunu olo. Mulle ainaki. Tuntu hyvältä ku Leo ymmärs mua ja että sillä oli kuulemma samantapasia tuntemuksia. Mietittiin, että jos oltais tunnettu kunnolla ku alettiin seurustelemaan niin oltaisko me sitten loppujen lopuks alettu seurustelemaan - tuskin. No päätettiin kuitenki pysyä ystävinä. Jäi oikeesti ns. hyvä maku suuhun tosta.
Onnistuin puhumaan hetkosen Jussinki kaa. Se oli lähössä baariin tanssittamaan neitosia ja ehkä ottamaan jotain siinä välissä. Sen huomaski sitten sen tekstarista. "Voimaa!", vaikka olin just selittäny kuinka sekä mulle, että Leolle jäi hyvä fiilis tosta erosta. No joo... No harm done.
You think I could be the one to look inside your mind
I don't think we'll have the time, so let us get in line
Another town another bed, another thing to go
By now I learned to take it cool, but I don't wanna know
My head is empty, all the stories that I've known I've told
The situation I escaped from, now it looks like gold
Anyway and anyhow we did it, it was good
But now I take the time to think 'bout ev'rything I should
'Cause after this I'm gone, the show is done
No other town or bed that lies ahead
I'll go home to what I know
I'll go home, home to you
By the time that you think 'bout it twice no spotlight makes you stay
By the time that you feel you don't know, you have to go
The plane is ready in my head, so many things to do
A few more hours till it's over I reach out for you
A kind of peace inside is growing, thinking 'bout the shows
Until the next time I'll be so much better, yes I know
Now this is it I'm gone, the show is done
No other town or bed that lies ahead
I'll go home to what I know
I'll go home, home to you
I'll go home. . .
-Helloween
Violence is the last refuge of the incompetent.
- Isaac Asimov
Matikan kokeeseen ah niin hyvin nukkuneena ja pirteenä. Menkat alko aamulla ja terkkari ei oo paikalla, joten en voinu saada siltä mitään lääkkeitä. Onneks kunnon kivut alko vasta ku sain jo kokeen tehtyä. Toisaalta piti pysyä luokassa sinne 11.15 asti. Ei kovin kivaa. Juorusin laskimeni kanssa melkeen puol tuntia. Osasin oikeastaan kaiekn, vaikka en muistanukkaan, mitä tarkotetaan arvojoukolla - noh arvasin siihen jotaki. Sitten kattomaan jos vaikka opo olis paikalla - ei ollu - YLLÄRI! Syömään ja no ruokahalua ei ollu nimekskään, vaikka oli riisipuuroa ruokana. Söin hieman ja vein loput roskiin, koska se oikeesti maistu tyyliin hiekalta mun suussa. K-junalla Keravalle. Kävelin Kurkelaan päin ja sitten juoksin takas assalle, että ehin junaan. Karo soitti sitten puol matkassa Haarikselle, että missä oon. No siinä vaiheessa ei enää ollu mahiksia palauttaa Lassin hissan kirjaa. Fiilis ku pääsin Haarikselle: Hyvä, että jalat kanto. Matelin oikeesti hitaasti kotiin ja etin itelleni Miramaxin, että pystyn jonki aikaa elämään. Sitten pelasin vaan Spyroa, vaikka meinasin mennä nukkumaan. Pariin kertaan sanoin Leolle aikasta suoraan, että en taho sitä nähä sillon iltapäivällä, koska olin kuitenki menossa sen kaa Pappilaan.
Lähin sitten kasin junalla Keravalle ja Leon kanssa Pappilaan. Siellä puhuttiin jotain ja lopulta lähettiin pihalle. Juorusin jotain ussan kokeesta Joannan kanssa. Leon kanssa sitten jatkettiin puhumista pihalla ja tultiin lopputulokseen, että ei meitä oo tarkotettu yhteen. Päätettiin sitten erota ja puhuttiin kaikki asiat selviks. Molemmille ainakin mun käsittääkseni jäi helpottunu olo. Mulle ainaki. Tuntu hyvältä ku Leo ymmärs mua ja että sillä oli kuulemma samantapasia tuntemuksia. Mietittiin, että jos oltais tunnettu kunnolla ku alettiin seurustelemaan niin oltaisko me sitten loppujen lopuks alettu seurustelemaan - tuskin. No päätettiin kuitenki pysyä ystävinä. Jäi oikeesti ns. hyvä maku suuhun tosta.
Onnistuin puhumaan hetkosen Jussinki kaa. Se oli lähössä baariin tanssittamaan neitosia ja ehkä ottamaan jotain siinä välissä. Sen huomaski sitten sen tekstarista. "Voimaa!", vaikka olin just selittäny kuinka sekä mulle, että Leolle jäi hyvä fiilis tosta erosta. No joo... No harm done.
torstaina, marraskuuta 30, 2006
Avantasia
Open my eyes
and see my bleeding wounded hands...
Feeling the pain too hard to stand. To stand...
Caught in the 'now and here'
while they are on the way.
Hiding imagination, leading us astray...
Use your mind!
You will leave the flesh dimensions behind.
Sanity can be the toll -
leading to the core of your soul.
We are the power inside, we bring you fantasy.
We are the kingdom of light and dreams,
gnosis and life: Avantasia!
We are the power inside, we bring you fantasy.
We are the kingdom of light and dreams,
gnosis and life: Avantasia! - Avantasia...
Walking along the icy gallery of pain.
Tell me now: What can keep the flame alive?
Lack of imagination - raising up the tower
where they hold our souls
to take away the tower.
Use your mind!
You will leave the flesh dimensions behind.
Sanity can be the toll -
leading to the core of your soul.
We are the power inside, we bring you fantasy.
We are the kingdom of light and dreams,
gnosis and life: Avantasia!
We are the power inside, we bring you fantasy.
We are the kingdom of light and dreams,
gnosis and life: Avantasia!
Oh - Avantasia
Oh - I hear the voices
Oh - into the light
Oh - Avantasia...
-Avantasia
Trying to determine what is going on in the world by reading newspapers is like trying to tell the time by watching the second hand of a clock.
- Ben Hecht
En meinannu saada itteäni ylös sängystä. Pistin jopa kellon loppujen lopuks soimaan mahdollisimman myöhään. Sitten hienoisella kiireellä kouluun. Ei ollu kunnon koetta tänään ku vaan puheviestinnässä esitteli jokainen haastattelunsa ja sen tuloksista kerto hieman. Eli päästiin siinä puol yhentoista maissa. Ja seuraava junahan lähtee vasta 11.53, joten ruhtinaallisesti aikaa. Oon nyt jumittanu tietokoneluokassa ja täällä on hieman vilponen. Täällä ei taideta pitää lämmitystä päällä, koska täällä on aina kylmä. Ihmeellistä. Oon lukenu Dominic Deegania alusta uudestaan - kehittävää.
Open my eyes
and see my bleeding wounded hands...
Feeling the pain too hard to stand. To stand...
Caught in the 'now and here'
while they are on the way.
Hiding imagination, leading us astray...
Use your mind!
You will leave the flesh dimensions behind.
Sanity can be the toll -
leading to the core of your soul.
We are the power inside, we bring you fantasy.
We are the kingdom of light and dreams,
gnosis and life: Avantasia!
We are the power inside, we bring you fantasy.
We are the kingdom of light and dreams,
gnosis and life: Avantasia! - Avantasia...
Walking along the icy gallery of pain.
Tell me now: What can keep the flame alive?
Lack of imagination - raising up the tower
where they hold our souls
to take away the tower.
Use your mind!
You will leave the flesh dimensions behind.
Sanity can be the toll -
leading to the core of your soul.
We are the power inside, we bring you fantasy.
We are the kingdom of light and dreams,
gnosis and life: Avantasia!
We are the power inside, we bring you fantasy.
We are the kingdom of light and dreams,
gnosis and life: Avantasia!
Oh - Avantasia
Oh - I hear the voices
Oh - into the light
Oh - Avantasia...
-Avantasia
Trying to determine what is going on in the world by reading newspapers is like trying to tell the time by watching the second hand of a clock.
- Ben Hecht
En meinannu saada itteäni ylös sängystä. Pistin jopa kellon loppujen lopuks soimaan mahdollisimman myöhään. Sitten hienoisella kiireellä kouluun. Ei ollu kunnon koetta tänään ku vaan puheviestinnässä esitteli jokainen haastattelunsa ja sen tuloksista kerto hieman. Eli päästiin siinä puol yhentoista maissa. Ja seuraava junahan lähtee vasta 11.53, joten ruhtinaallisesti aikaa. Oon nyt jumittanu tietokoneluokassa ja täällä on hieman vilponen. Täällä ei taideta pitää lämmitystä päällä, koska täällä on aina kylmä. Ihmeellistä. Oon lukenu Dominic Deegania alusta uudestaan - kehittävää.
keskiviikkona, marraskuuta 29, 2006
tiistaina, marraskuuta 28, 2006
maanantaina, marraskuuta 27, 2006
Shamandalie
Hard work never killed anybody, but why take a chance?
- Edgar Bergen
Taasen semmonen päivä, että olis niin tehny mieli vaan jäädä nukkumaan. Nukuin aika pitkään ja silti olin eka, joka meiän perheestä heräs. Hihii.... Ja ei ku vaan kouluun ja mantsan koe, johon en ollu lukenu, mut eiköhän se silti aika hyvin menny, vaikka segregaatio meniki ihan päin honkia. Selitin sen just toisin päin ku miten se oikeesti on *nolo*. No ei kaikkia termejä vaan voi muistaa. Selittelin myös jotain tulvista, eroosiosta, erinäisistä termeistä ja sitten ilmakehän hasardeista. Kävin syömässä ja juoruamassa Elinan kanssa. Sitten vaan jumitin koneella ja menin juoruamaan puhelimeen Karon kanssa opo:n huoneen viereen jos se vaikka tulis. Sitten ku se tuli niin mun piti lähteä ja se katos kaiken lisäks jonnekki opettajien tiloihin. Ihanaa. Pitää käydä huomenna siellä, koska tänään oli se ainut päivä, ku sillä oli jopa jotain "oikeeta". Ei mä en arvosta ylikaiken opon ammattia...
Kävelin sitten assalle ja ku kerta aikaa oli niin lähin hieman kiertämään ja no junahan tuli ajoissa ja mä jouduin juoksemaan siihen ihan vaan sitä tarkotusta varten, että voin istuskella junassa ja venailla, että se lähtee. Raivostuttavaa. Aurinko paisto kunnolla pitkästä aikaa ja tottahan toki suoraan mua silmiin. Sitten söin kotona hieman jotain, luin akkaria ja sitten hissaa. Nyt oon jumittanu koneella - mä tiedän, että mun ei pitäny, mut silti tuli nyt tehtyä näin... Semmosta se on. Vielä on semmoset kaks hissan kirjaa lukematta, joten mäpä tästä lähen.
Onko julmaa olla antamatta vihjettä?
In good old times, remember my friend,
Moon was so bright and so close to us, sometimes
We were still blind and deaf, what a bliss?
Painting the world of our own, for our own eyes, now?
"Can we ever have what we had then?
Friendship unbreakable
Love means nothing to me
Without blinking an eye -
I'd fade, if so needed,
all those moments with you
If I had you beside me"
One cloudy day, we both lost the game?
We drifted so far and away,
Nothing is quite as cruel as a child
Sometimes we break the unbreakable, sometimes?
"And we'll never have what we had then
Friendship unbroken
Love means nothing to me
Without blinking an eye
I'd fade, if so needed,
all those moments with you
If I had you beside me now"
I was unable to cope with what you said
Sometimes we need to be cruel to be kind
Child that I was, could not see the reason
Feelings I had were but sham and a lie?
I have never forgotten your smile
Your eyes, oh, Shamandalie
Time went by, many memories died
I'm writing this down to ease my pain
You saw us always clearer than me
How we were never meant to be
Love denied meant the friendship would die
Now I have seen the light
These memories make me cry
- Sonata Arctica"Can I ever have what I had then
Friendship unbroken
Love means nothing to me
Without blinking an eye
I'd fade, if so needed,
all those moments with you
And see the world with my wide open eyesFriendship got broken
There's no other for me
Like the one of my childhood days
Can you forgive me?
the love got better off me,
on that one day back in old times"
Hard work never killed anybody, but why take a chance?
- Edgar Bergen
Taasen semmonen päivä, että olis niin tehny mieli vaan jäädä nukkumaan. Nukuin aika pitkään ja silti olin eka, joka meiän perheestä heräs. Hihii.... Ja ei ku vaan kouluun ja mantsan koe, johon en ollu lukenu, mut eiköhän se silti aika hyvin menny, vaikka segregaatio meniki ihan päin honkia. Selitin sen just toisin päin ku miten se oikeesti on *nolo*. No ei kaikkia termejä vaan voi muistaa. Selittelin myös jotain tulvista, eroosiosta, erinäisistä termeistä ja sitten ilmakehän hasardeista. Kävin syömässä ja juoruamassa Elinan kanssa. Sitten vaan jumitin koneella ja menin juoruamaan puhelimeen Karon kanssa opo:n huoneen viereen jos se vaikka tulis. Sitten ku se tuli niin mun piti lähteä ja se katos kaiken lisäks jonnekki opettajien tiloihin. Ihanaa. Pitää käydä huomenna siellä, koska tänään oli se ainut päivä, ku sillä oli jopa jotain "oikeeta". Ei mä en arvosta ylikaiken opon ammattia...
Kävelin sitten assalle ja ku kerta aikaa oli niin lähin hieman kiertämään ja no junahan tuli ajoissa ja mä jouduin juoksemaan siihen ihan vaan sitä tarkotusta varten, että voin istuskella junassa ja venailla, että se lähtee. Raivostuttavaa. Aurinko paisto kunnolla pitkästä aikaa ja tottahan toki suoraan mua silmiin. Sitten söin kotona hieman jotain, luin akkaria ja sitten hissaa. Nyt oon jumittanu koneella - mä tiedän, että mun ei pitäny, mut silti tuli nyt tehtyä näin... Semmosta se on. Vielä on semmoset kaks hissan kirjaa lukematta, joten mäpä tästä lähen.
Onko julmaa olla antamatta vihjettä?
sunnuntai, marraskuuta 26, 2006
Gold
There is no pleasure in having nothing to do; the fun is in having lots to do and not doing it.
- Mary Wilson Little
Niin totta toi sanonta ettei mitään rajaa. Olin muutaman minuutin myöhässä lauantai pesästä, joka oli siirretty sunnuntaille, koska lauantaina oli Haarajoen koulun 80-vuotis synttärit. Olis pitäny lukea mantsaa ja hissaa ja tehä vaikka mitä muuta. Mä en tehny mitään, ku vasta illalla. Jumitin päivän melkeempä vaan koneella. Käytiin kyllä iskän kaa taas ajamassa jäähallin parkkipaikalla ja sitten illemmalla vielä Haarajoen asemalla harjottelemassa lähtöä. Alko jo sujumaan, mut sitten lähettiin ajamaan ihan tielle. Ajettiin kaks kertaa Sparille ja takas. Mä ajoin itseasiassa ihan koko ajan. Jopa kotoa asemalle. Olihan se ihan kiva, mitä nyt jännitti ihan sikana.
Karon kanssa puhuttiin järkeviä ja no Jussin kanssa tekstasin (ylläri). Nyt häytyy miettiä...
Thank you for coming home.
I'm sorry that the chairs are all worn.
I left them here I could have sworn.
These are my salad days slowlyy being eaten away.
Just another play for today.
Oh but I'm proud of you but I'm proud of you.
Nothing left to make me feel small.
Luck has left me standing so tall, all.
Gold (gold)
Always believe in your soul.
You've got the power to know
you're indestructible.
Always believe in 'cause you are
gold (gold.)
Glad that you're bound to return
there's something I could have learned.
You're indestructible, always believe in.
After the rush has gone I hope you find a little more time.
Remember we were partneres in crime.
It's only two years ago the man with the suit and the pace.
You knew that he was there on the case.
Now he's in love with you he's in love with you.
My love is like a high prison wall
and you could leave me standing so tall, all
Gold (gold)
Always believe in your soul.
You've got the power to know
you're indestructible.
Always believe in 'cause you are
gold (gold.)
Glad that you're bound to return
there's something I could have learned.
You're indestructible, always believe in.
My love is like a high prison wall
and you could leave me standing so tall, all
Gold (gold)
Always believe in your soul.
You've got the power to know
you're indestructible.
Always believe in 'cause you are
gold (gold.)
Glad that you're bound to return
there's something I could have learned.
You're indestructible, always believe in. - Spandau BalletThere is no pleasure in having nothing to do; the fun is in having lots to do and not doing it.
- Mary Wilson Little
Niin totta toi sanonta ettei mitään rajaa. Olin muutaman minuutin myöhässä lauantai pesästä, joka oli siirretty sunnuntaille, koska lauantaina oli Haarajoen koulun 80-vuotis synttärit. Olis pitäny lukea mantsaa ja hissaa ja tehä vaikka mitä muuta. Mä en tehny mitään, ku vasta illalla. Jumitin päivän melkeempä vaan koneella. Käytiin kyllä iskän kaa taas ajamassa jäähallin parkkipaikalla ja sitten illemmalla vielä Haarajoen asemalla harjottelemassa lähtöä. Alko jo sujumaan, mut sitten lähettiin ajamaan ihan tielle. Ajettiin kaks kertaa Sparille ja takas. Mä ajoin itseasiassa ihan koko ajan. Jopa kotoa asemalle. Olihan se ihan kiva, mitä nyt jännitti ihan sikana.
Karon kanssa puhuttiin järkeviä ja no Jussin kanssa tekstasin (ylläri). Nyt häytyy miettiä...
lauantaina, marraskuuta 25, 2006
Cricify my heart
My hopes were running high
Left me like a morning tide
Everything I do is up to you
How can I still pretend
All good things must end
Emotions are so easy to crush
Like a junkie I traded everything for love
You were all I ever wanted
Right from the start
You were all I ever needed
Crucify my heart
The tide has turned
See my dreams drown
Nothing new under this hollow sun
The stillness of the night
Only thing holding me tight
Emotions are so easy to crush
Like a junkie I traded everything for love
You were all I ever wanted
Right from the start
You were all I ever needed
But you crucified my heart
Crucify my heart
Crucify my heart
Like a junkie I traded everything for love
You were all I ever wanted
Right from the start
You were all I ever needed
But you crucified my heart
You were all I ever wanted
Right from the start
You were all I ever needed
But you crucified my heart
Crucify my heart
Crucify my heart
- Lullacry
It has yet to be proven that intelligence has any survival value.
- Artur C. Clarke
Heräsin monta kertaa yöllä - en vaan osaa nukkua Leon vieressä. Loppujen lopuks heräsin siihen ku Tuomo alko ramppaamaan. Silti lojuin sängyssä vielä vaikka kuinka. Kaks ihmistä jo sanonu, että mä vien paljon tilaa nukkuessani ja ne kaks on ne jotka on jopa nukkunu mun kaa. Ainoat, jotka on nukkunu mun kaa (samassa sängyssä) ja ei oo valittanu on Saara ja Karo. Eli puolet on valittanu. Ja no Karolla ei ole kunnon muistikuvaa siitä ku hää nukku mun kaa. Leo sitten lähti yhentoista junalla ja Tuomo tultiin hakemaan puolilta päivin, minkä jälkeen me revittiin Jessica sängystä ja lähettiin paikkaamaan sen skootterin kumi ja sitten IBM:n lasten pikku jouluille. Olihan siellä ihan kivaa, vaikka paikka oliki ihan täynnä pikku lapsia. Oltiin niin vähäsen aikaa, että en ehtiny jumittaa paljon auditoriossa leffaa kattomassa. Tänä vuonna siellä oli Joulupukki ja noitarumpu. Huomasin taasen vaihteeks vähäsen liianki selkeästi, että turpoan jos juon kokista. Ei kovin kivaa, mut ei voi mitään. Käytiin hakemassa pitsat sitten kotimatkalla.
Ennen kotoa lähtöä ajettiin iskän kaa meiän pihalla silleen, että eteen ja sitten peruutus taakse ja näin. Ja ku tultiin kotiin ja saatiin syötyä ja hieman levättyä lähettiin minä, iskä ja Jemina ajamaan jäähallin parkkipaikalle. Olihan se ihan jännää ihan ite ajaa.
My hopes were running high
Left me like a morning tide
Everything I do is up to you
How can I still pretend
All good things must end
Emotions are so easy to crush
Like a junkie I traded everything for love
You were all I ever wanted
Right from the start
You were all I ever needed
Crucify my heart
The tide has turned
See my dreams drown
Nothing new under this hollow sun
The stillness of the night
Only thing holding me tight
Emotions are so easy to crush
Like a junkie I traded everything for love
You were all I ever wanted
Right from the start
You were all I ever needed
But you crucified my heart
Crucify my heart
Crucify my heart
Like a junkie I traded everything for love
You were all I ever wanted
Right from the start
You were all I ever needed
But you crucified my heart
You were all I ever wanted
Right from the start
You were all I ever needed
But you crucified my heart
Crucify my heart
Crucify my heart
- Lullacry
It has yet to be proven that intelligence has any survival value.
- Artur C. Clarke
Heräsin monta kertaa yöllä - en vaan osaa nukkua Leon vieressä. Loppujen lopuks heräsin siihen ku Tuomo alko ramppaamaan. Silti lojuin sängyssä vielä vaikka kuinka. Kaks ihmistä jo sanonu, että mä vien paljon tilaa nukkuessani ja ne kaks on ne jotka on jopa nukkunu mun kaa. Ainoat, jotka on nukkunu mun kaa (samassa sängyssä) ja ei oo valittanu on Saara ja Karo. Eli puolet on valittanu. Ja no Karolla ei ole kunnon muistikuvaa siitä ku hää nukku mun kaa. Leo sitten lähti yhentoista junalla ja Tuomo tultiin hakemaan puolilta päivin, minkä jälkeen me revittiin Jessica sängystä ja lähettiin paikkaamaan sen skootterin kumi ja sitten IBM:n lasten pikku jouluille. Olihan siellä ihan kivaa, vaikka paikka oliki ihan täynnä pikku lapsia. Oltiin niin vähäsen aikaa, että en ehtiny jumittaa paljon auditoriossa leffaa kattomassa. Tänä vuonna siellä oli Joulupukki ja noitarumpu. Huomasin taasen vaihteeks vähäsen liianki selkeästi, että turpoan jos juon kokista. Ei kovin kivaa, mut ei voi mitään. Käytiin hakemassa pitsat sitten kotimatkalla.
Ennen kotoa lähtöä ajettiin iskän kaa meiän pihalla silleen, että eteen ja sitten peruutus taakse ja näin. Ja ku tultiin kotiin ja saatiin syötyä ja hieman levättyä lähettiin minä, iskä ja Jemina ajamaan jäähallin parkkipaikalle. Olihan se ihan jännää ihan ite ajaa.
perjantaina, marraskuuta 24, 2006
Lavatory Love Machine
Oh if only Brazil was not so far
far away I Would swim or walk or ride
But never ever fly
But all the noise of the maniacs there
The sweat on my face it's worth to bear
But I don't wanna bounce and die
But then I see a lady in a tight blue dress
I close my eyes, I know what I would go for
Stewardess before the crash
Lavatory Love Machine
No fear can quell my steam
Lavatory Love Machine
No cabin fire burn my dream
I am at your disposal
I gotta get up to see what you ain't gotta hide
Wheeling junk along the aisle
Keep your seat belf fastened
You're whipping with an iron voice
You command
Uh mistress I am in your hands
And when she asks me what I'd like to eat
I realise the domina feels the same
And I reply: What about your pie?
Lavatory Love Machine...
Lavatory Love Machine
No broken wings to stop me steam
Lavatory Love Machine
Honey dou you like the way I cream?
Now if I gotta die
I'll have been stiff and smiling till the crash
Let them know I've been alive
Till I made my final splash
Lavatory Love Machine...
Don't hear the scary noises
From the turbine when you scream
My own business always bores me to death; I prefer other people's.
-Oscar Wilde
Ussan koe - voi saakeli. Väsytti ihan pirusti aamulla ja sitten vielä olis pitäny ehtiä junaan - no ihan hyvin ehin. Ainahan mä ehin. *hihii* Kuiteski se koe tais jopa mennä ihan hyvin. Osasin ainaki selittää kaikki pyydetyt termit, muistin jopa aika äkkiä mitä tarkottaa kahden regimentin oppi. Ja no muissa nyt ei ollu mitään ongelmaa (esim. eskatologia, dekalogi, armo), tai no armo tuotti hieman ongelmaa. Se on kuitenki niin moni käsitteinen sana. Esseestä en sitten tiiä. Se meni vähän miten meni.
Kuitenki sitten koulusta suoraan junalle ja harvinaista, mutta totta - Jäkeen. Aamulla mä jopa pidin kädessä taasen sateenvarjoa, että otanko mukaan, mut sitten se jäi - ja no totta kai ulkona sato. Pyysin kuitenki iskää tuomaan sateenvarjon ja se toi sen mulle sitten ku se haki mut assalta ja mentiin kyttikselle, missä annettiin paperit ja minä lähin pois, ennen ku iskä ehti saada opetusluvan, että ehin junaan. Sieltä sitten siis Keravalle ja kävelin Keravan lukiolle. Oli hauskaa ja vähemmän hauskaa. Vähemmän hauskaa itseasiassa ensin. Astuin yhelle laatalla, joka kiltisti heitti kaikki vedet mun housuille - ystävällistä, mutta toisaalta sitten sain nauraa oikeen kunnolla ku näin miten yks alikulku oli aivan täynnä vettä. Sitä oli siellä varmasti päälle metri. Että näin hyvät viemäröinnit Keravalla... Pääsin kuitenki loppujen lopuks sinne lukiolle - housut, kengät ja sukat märkinä. Oli aikasta ihanaa nähä Tuomoa pitkään aikaan - jos rehellisiä ollaan, niin en meinannu tunnistaa sitä. Siellä ne sitten pelas korista (Pumpula, Leo, Karo jne.) ja Lassiki tuli sitten ja toi mulle hissan kirjansa. Kiitos sille siitä. Mie en menny pelaamaan, heittelin vaan koreja ja sitten luin sitä hissan kirjaa.
Sieltä sitten vesisateessa Karolle, missä jumitettiin (miten musta tuntuu, että aina ku en jaksa tarkempaa selostusta antaa, niin sanon vaan, että jumitettiin? *enkeli ilme*). Lassi raahautu sinne sitten kanssa ja kateltiin youtubesta kaikkia epämääräsiä videoita jne. Sieltä sitten raahauduttiin minä, Leo ja Pumpula asemalle ja sitten meille. Onneks ei enää sitten satanu. Ja harmi, että ei päästy Pappilaan lämpimään, ku siellä oli just menossa hartaus. Toisaalta ei ulkona nyt niin hirmusen kylmä ollu - eli ei kylmä ollenkaan. Meille sitten, syötiin ja juoruttiin ja mentiin nukkumaan puolen yön jälkeen.
Oh if only Brazil was not so far
far away I Would swim or walk or ride
But never ever fly
But all the noise of the maniacs there
The sweat on my face it's worth to bear
But I don't wanna bounce and die
But then I see a lady in a tight blue dress
I close my eyes, I know what I would go for
Stewardess before the crash
Lavatory Love Machine
No fear can quell my steam
Lavatory Love Machine
No cabin fire burn my dream
I am at your disposal
I gotta get up to see what you ain't gotta hide
Wheeling junk along the aisle
Keep your seat belf fastened
You're whipping with an iron voice
You command
Uh mistress I am in your hands
And when she asks me what I'd like to eat
I realise the domina feels the same
And I reply: What about your pie?
Lavatory Love Machine...
Lavatory Love Machine
No broken wings to stop me steam
Lavatory Love Machine
Honey dou you like the way I cream?
Now if I gotta die
I'll have been stiff and smiling till the crash
Let them know I've been alive
Till I made my final splash
Lavatory Love Machine...
Don't hear the scary noises
From the turbine when you scream
My own business always bores me to death; I prefer other people's.
-Oscar Wilde
Ussan koe - voi saakeli. Väsytti ihan pirusti aamulla ja sitten vielä olis pitäny ehtiä junaan - no ihan hyvin ehin. Ainahan mä ehin. *hihii* Kuiteski se koe tais jopa mennä ihan hyvin. Osasin ainaki selittää kaikki pyydetyt termit, muistin jopa aika äkkiä mitä tarkottaa kahden regimentin oppi. Ja no muissa nyt ei ollu mitään ongelmaa (esim. eskatologia, dekalogi, armo), tai no armo tuotti hieman ongelmaa. Se on kuitenki niin moni käsitteinen sana. Esseestä en sitten tiiä. Se meni vähän miten meni.
Kuitenki sitten koulusta suoraan junalle ja harvinaista, mutta totta - Jäkeen. Aamulla mä jopa pidin kädessä taasen sateenvarjoa, että otanko mukaan, mut sitten se jäi - ja no totta kai ulkona sato. Pyysin kuitenki iskää tuomaan sateenvarjon ja se toi sen mulle sitten ku se haki mut assalta ja mentiin kyttikselle, missä annettiin paperit ja minä lähin pois, ennen ku iskä ehti saada opetusluvan, että ehin junaan. Sieltä sitten siis Keravalle ja kävelin Keravan lukiolle. Oli hauskaa ja vähemmän hauskaa. Vähemmän hauskaa itseasiassa ensin. Astuin yhelle laatalla, joka kiltisti heitti kaikki vedet mun housuille - ystävällistä, mutta toisaalta sitten sain nauraa oikeen kunnolla ku näin miten yks alikulku oli aivan täynnä vettä. Sitä oli siellä varmasti päälle metri. Että näin hyvät viemäröinnit Keravalla... Pääsin kuitenki loppujen lopuks sinne lukiolle - housut, kengät ja sukat märkinä. Oli aikasta ihanaa nähä Tuomoa pitkään aikaan - jos rehellisiä ollaan, niin en meinannu tunnistaa sitä. Siellä ne sitten pelas korista (Pumpula, Leo, Karo jne.) ja Lassiki tuli sitten ja toi mulle hissan kirjansa. Kiitos sille siitä. Mie en menny pelaamaan, heittelin vaan koreja ja sitten luin sitä hissan kirjaa.
Sieltä sitten vesisateessa Karolle, missä jumitettiin (miten musta tuntuu, että aina ku en jaksa tarkempaa selostusta antaa, niin sanon vaan, että jumitettiin? *enkeli ilme*). Lassi raahautu sinne sitten kanssa ja kateltiin youtubesta kaikkia epämääräsiä videoita jne. Sieltä sitten raahauduttiin minä, Leo ja Pumpula asemalle ja sitten meille. Onneks ei enää sitten satanu. Ja harmi, että ei päästy Pappilaan lämpimään, ku siellä oli just menossa hartaus. Toisaalta ei ulkona nyt niin hirmusen kylmä ollu - eli ei kylmä ollenkaan. Meille sitten, syötiin ja juoruttiin ja mentiin nukkumaan puolen yön jälkeen.
torstaina, marraskuuta 23, 2006
In the heat of the night
When everyone is somebody, then no one's anybody.
-WS Gilbert
Aamulla oikeesti jopa heräsin, vaikka eilen laitoinki nukkumaan siitä kahen maissa ku laskin matikkaa ja siivosin. Meni semmoset 20 min ku siirsin palapelin lattialta yhelle levylle. Se nimittäin yllättäen hajos hieman ja jouduin sitten kokoamaan sitä osittain uusiks. Se nous yllättävän hyvin. Sain sen melkeen kokonaisena lattialta ja siinä oli kiinni varmaan siinä vaiheessa about 300 palaa... En tiiä - en oo laskenu. Enkä kyllä laskekkaan.
Pitää lähteä Hiekkaharjuun... Ulkona sataa ja mulla ei oo sateenvarjoa. Aamulla tihutti vähäsen, joten vaihoin Tiksissä K-junaan ja Hiekkaharjusta kouluun ja nyt aattelin tehä samalla tavalla ku eilen, että meen K-junalla Keravalle ja sieltä sitten Z:taan. Nyt vaan en käy kaupassa.
Jatkuu kuhan pääsen kotiin...
No eipäs sitten jatkunukkaan... No nyt kuitenki jatkuu.
En kastunu itseasiassa pahasti, vaatteet kyllä oli hieman märät ku pääsin kotiin, mut ei se onneks läpi tullu...
Ku pääsin koululle aamulla, niin olin ihan varma, että en osaa yhtään mitään ja se fiilis oli oikeastaan kertauksessaki, mutta ku sain kokeen ykkösosion eteen niin mä jopa osasin, yks tehtävä vaan oli ihan outo, joten sitä en osannu. Ja toinenki osio tais jopa mennä hyvin. Nimittäin ensin oli hieman ongelmaa joidenki tehtävien kanssa, mut sitten kekkasin miten ne tehaan. Arvatkaa vaan, että olinko onnellinen! Se oli aivan mahtava fiilis ku osas! Kakkoskurssin kertaamisesta oli hyötyä. Ja onneks maikka oli kans tehny niin, että sillä oli kokeessa 8 tehtävää, joista piti valita 5, yleensä se on tyyliin 7 tehtävää, joista 6 pitää tehä. Nyt sai jopa jättää 3 tehtävää tekemättä - ruhtinaallista.
Kuhan sitten pääsin hieman kastuneena kotiin aattelin, että en mä oikeesti jaksa ruveta ussaa lukemaan - enkä sitten lukenukkaan. Ensiks aattelin, että katon yhen leffan videolta, mut yhetkään videot ei ollu telkkarissa kiinni, joten se sitten jäi. Ja päädyin pelaamaan xbox:lla varmaan puolekstoista tunniks - en ollu pelannu varmaan puoleen vuoteen. Siinä vaiheessa tulin siihen lopputulokseen, että koeviikko tuo mun pahimmat puolet esiin. Pelaamisen lopetettuani kaivoin Jeminan laatikosta Sim Puisto pelin ja sitä pelasin sitten koneella. Sen pelaamisesta aikaa - neljä vuotta? Vähintään.
Pyhiskokous oli aikasta turha taas vaihteeks, mitä nyt sain itteni ilmotettua pyhisohjaajien joulujuhlaan. Seisoskelin loppujen lopuks varmaan vartti tunnin sateessa, ku meni hermot ja no äiti ja iskä oli myöhässä. Ne meni siks aikaa uuteen Tarjoustaloon (Suomen suurin).
Leo tuli sitten kasin junalla meille, tuli kolme kuukautta täyteen. Jumitettiin - oikeesti ihan täysin.
ALIAS tuli! Ylläri älläri, että tekstailtiin taas vaihteeks Saanan kanssa aiheesta. Se on aina niin kivaa analysoida tapahtumia jonku kaa. Se loppu sen verran pahasti, että oli sitten ihan pakko kattoa seuraavaki jakso. Tultiin Saanan kaa kanssa lopputulokseen, että kaikilla naisillahan nyt on käsilaukussaan ainaki sinko, sitten tietysti käsiaseita, pippurisumute jne. Todellakin KAIKKEA mahdollista siis.
Talk to me - want my love. Talk to me - but not that stuff.
You ain't get enough using my love.
You call for me
again I'll see.
In the heat of the night -
You lose control and sell your soul -
I lose control in the heat of the night -
It's much too late to leave the trade -
But I can't stand it anymore -
You lose your heart and sell your soul -
I lose control in the heat of the night -
In the heat of the night -
Talk to me - want my love. Talk to me - but not that stuff.
Who's on my side losing my pride?
You call for me
again I'll see.
In the heat of the night - . . .
In the heat of the night -
In the heat of the night - . . .
You lose your heart and sell your soul -
It's much too late to leave the trade -
- To/Die/For
When everyone is somebody, then no one's anybody.
-WS Gilbert
Aamulla oikeesti jopa heräsin, vaikka eilen laitoinki nukkumaan siitä kahen maissa ku laskin matikkaa ja siivosin. Meni semmoset 20 min ku siirsin palapelin lattialta yhelle levylle. Se nimittäin yllättäen hajos hieman ja jouduin sitten kokoamaan sitä osittain uusiks. Se nous yllättävän hyvin. Sain sen melkeen kokonaisena lattialta ja siinä oli kiinni varmaan siinä vaiheessa about 300 palaa... En tiiä - en oo laskenu. Enkä kyllä laskekkaan.
Pitää lähteä Hiekkaharjuun... Ulkona sataa ja mulla ei oo sateenvarjoa. Aamulla tihutti vähäsen, joten vaihoin Tiksissä K-junaan ja Hiekkaharjusta kouluun ja nyt aattelin tehä samalla tavalla ku eilen, että meen K-junalla Keravalle ja sieltä sitten Z:taan. Nyt vaan en käy kaupassa.
Jatkuu kuhan pääsen kotiin...
No eipäs sitten jatkunukkaan... No nyt kuitenki jatkuu.
En kastunu itseasiassa pahasti, vaatteet kyllä oli hieman märät ku pääsin kotiin, mut ei se onneks läpi tullu...
Ku pääsin koululle aamulla, niin olin ihan varma, että en osaa yhtään mitään ja se fiilis oli oikeastaan kertauksessaki, mutta ku sain kokeen ykkösosion eteen niin mä jopa osasin, yks tehtävä vaan oli ihan outo, joten sitä en osannu. Ja toinenki osio tais jopa mennä hyvin. Nimittäin ensin oli hieman ongelmaa joidenki tehtävien kanssa, mut sitten kekkasin miten ne tehaan. Arvatkaa vaan, että olinko onnellinen! Se oli aivan mahtava fiilis ku osas! Kakkoskurssin kertaamisesta oli hyötyä. Ja onneks maikka oli kans tehny niin, että sillä oli kokeessa 8 tehtävää, joista piti valita 5, yleensä se on tyyliin 7 tehtävää, joista 6 pitää tehä. Nyt sai jopa jättää 3 tehtävää tekemättä - ruhtinaallista.
Kuhan sitten pääsin hieman kastuneena kotiin aattelin, että en mä oikeesti jaksa ruveta ussaa lukemaan - enkä sitten lukenukkaan. Ensiks aattelin, että katon yhen leffan videolta, mut yhetkään videot ei ollu telkkarissa kiinni, joten se sitten jäi. Ja päädyin pelaamaan xbox:lla varmaan puolekstoista tunniks - en ollu pelannu varmaan puoleen vuoteen. Siinä vaiheessa tulin siihen lopputulokseen, että koeviikko tuo mun pahimmat puolet esiin. Pelaamisen lopetettuani kaivoin Jeminan laatikosta Sim Puisto pelin ja sitä pelasin sitten koneella. Sen pelaamisesta aikaa - neljä vuotta? Vähintään.
Pyhiskokous oli aikasta turha taas vaihteeks, mitä nyt sain itteni ilmotettua pyhisohjaajien joulujuhlaan. Seisoskelin loppujen lopuks varmaan vartti tunnin sateessa, ku meni hermot ja no äiti ja iskä oli myöhässä. Ne meni siks aikaa uuteen Tarjoustaloon (Suomen suurin).
Leo tuli sitten kasin junalla meille, tuli kolme kuukautta täyteen. Jumitettiin - oikeesti ihan täysin.
ALIAS tuli! Ylläri älläri, että tekstailtiin taas vaihteeks Saanan kanssa aiheesta. Se on aina niin kivaa analysoida tapahtumia jonku kaa. Se loppu sen verran pahasti, että oli sitten ihan pakko kattoa seuraavaki jakso. Tultiin Saanan kaa kanssa lopputulokseen, että kaikilla naisillahan nyt on käsilaukussaan ainaki sinko, sitten tietysti käsiaseita, pippurisumute jne. Todellakin KAIKKEA mahdollista siis.
keskiviikkona, marraskuuta 22, 2006
Hiekka
Architecture is the art of how to waste space.
- Philip Johnson
*tutkii jotain oranssia joka tarttu käteen* meillä oli tänään koulussa lohta *jatkaa tutkimista* HAA! Se on porkkanaa!
^tiedän olevani nero *hihittelee*
Siitä 07.15 on alkanu tulla mun normaali heräämis aika. Ehkä pitää yrittää tsempata ja herätä vaikka 07.05. No ei ollu kuitenkaan mitään ongelmaa ehtiä kouluun. Ku olin tekemässä aamupalaa, niin äiti lupas heittää mut kouluun. Olin suunnilleen samaan aikaan koulussa ku mitä juna tuli tiksiin, niin että en edes ollu niin hirveen aikasessa koululla. Matikkaa laskeskelin (ylläri) ja sitähän sitten oliki ekalla tunnilla. Kerrattiin jotain asioita ja mä sain jopa tuntea sen, miltä tuntuu ku osaa. Juu olin laskenu suurimman osan niistä laskuista jo kotona, joten laskin niitä vaan uudestaan *hihittelee*. Kuiteski... Tokalla tunnilla puheviestintää. Vois oikeastaan sanoa, että tapeltiin siitä, että tuleeko kirjotustaito katoamaan ja että kaikki olis sitten puhutussa muodossa - kaikki tieto esim olis jossain puhekoneessa, josta sitten niitä vois kuunnella. Ihan outo ajatus. Kolmas tunti oli sitten äikkää ja mitähän me tehtiin... Aah niin, me pisteytettiin noita yo-harjotuskokeen tekstitaidon vastauksia. Enpä nyt tiiä kuinka kehittävää se oli. No nyt ainaki tiiän, millä perusteilla tekstitaidon vastauksia pisteytetään sitten ylppäreissä. Äikän jälkeen hissaa ja vihdoin ja viimein saatiin Neuvostoliittoki hajotettua ja Jeltsin valtaan. Puhuttiin kans EU:sta hieman, mut se tuli sitten ite opiskeltavaks kokeeseen. Kerrattiin hieman tai no maikka selitti semmosta paperiaan, minkä olis tarkotus auttaa kertaamaan, siinä oli aika jana ja tärkeimpiä asioita eri ajoilta. Ihan hyödyllisen näkönen. Ussaa vikalla tunnilla. Maikka päätti laittaa meät kirjottamaan palautetta kurssista, mä jopa jaksoin kirjottaa aikasta paljon sitä palautetta. Sitten harjoteltiin miten kirjotetaan etiikan essee! JEE! Nyt osaan sitten senki - ainaki jotenkuten.
Oli kyllä aika inhottavaa ku jumitin koululla jonki aikaa, että lähen sitten 16.32 junalla Keravalle ja käyn kaupassa. No ei siinä mitään, mutku ulkona oli iiihan pimeä. Ja Keravalla sitten joku saatanan neropatti alko polttamaan täpötäydessä asemantunnelissa - tottahan toki mä kävelin suoraan sen perässä ja en päässy pois. Kävin kaupassa ostamassa itelleni "ruokaa". Eli munkin ja extempore Pringlesejä kanssa (ne sopii muuten kasvissyöjille kans! - purkin sivussa luki). Siellä sitten jumitin hetkosen, että Z-juna lähti. Taasen vaihteeks lipunmyyntivaunussa ja konnaria ei näy mailla, eikä halmeilla. Hieman tihutti ku pääsin Haarikselle - ei yhtään kiva. No en mä sinne kyllä kastumaan jääny. Kotiin vaan ja onnistuin tekemään vaikka mitä muuta, enkä laskenu matikkaa. Söin ja luin ussaa ja vaikka mitä. Sitten avasin jopa matikan kirjan - tehtävä ei heti auennu, joten järkevänä tyttösenä mesetin. Lopulta kuitenki aloin laskemaanki ja mähän jopa osasin sieltä niitä asioita! Oli kyllä ihanaa.
Tultiin Tuomon kanssa lopputulokseen, että Jessicalta ei pidä kysyä, että pääseekö Tuomo meille yöks viikonloppuna. Toisaalta sille ei varmaan kannata edes sanoa asiasta, eiköhän se tajua siinä vaiheessa ku Tuomo ei sitten perjantaina häivykkään... *hihii* Kärsiköön vaan... Jessica siis. Juu oon reilu, mut ei oo mun vika, että se ei tykkää mun kavereista!
Ja huomenna alkaa koeviikko...
Vaikee löytää kun ei tiedä mitä etsitään
Vaikee suunnistaa kun ei nää yhtään mitään
Mitä sä tahdot voisit kertoo
On helpompaa kun myöntää jos tahtoo
Mitä sun täytyy oikein peittää?
Onko se kultaa kun noin kiiltää?
Savuna ilmaan ei voi estää
Verenä hiekkaan ei voi kestää
Kivusta nautintoon on matkaa
Pelottavan vähän - jos edes sitäkään
Silmistäs huomaa kun sun on vaikee häivyttää
Palaa sun kurkussas jota et tahdo näyttää
Palanen lyijyy sydämestä
Leviää kyllä jollet estä
On miljoona keinoo poistaa tuska
On miljoona väärempää vastausta
Savuna ilmaan ei voi estää
Verenä hiekkaan ei voi kestää
Kivusta nautintoon on matkaa
Pelottavan vähän
Sama se mistä ne nuijat tykkää
Mitä se liikuttaa sua yhtään
Teet niinkuin sun täytyy tehdä
Ja tuhoat kaiken voiton tieltä
Mitä sä tahdot voisit kertoo
On helpompaa kun myöntää jos tahtoo
Mitä sun täytyy oikein peittää?
Kuka sua hallitsee?
Savuna ilmaan ei voi estää
Verenä hiekkaan ei voi kestää
Kivusta nautintoon on matkaa
Pelottavan vähän - jos edes sitäkäänArchitecture is the art of how to waste space.
- Philip Johnson
*tutkii jotain oranssia joka tarttu käteen* meillä oli tänään koulussa lohta *jatkaa tutkimista* HAA! Se on porkkanaa!
^tiedän olevani nero *hihittelee*
Siitä 07.15 on alkanu tulla mun normaali heräämis aika. Ehkä pitää yrittää tsempata ja herätä vaikka 07.05. No ei ollu kuitenkaan mitään ongelmaa ehtiä kouluun. Ku olin tekemässä aamupalaa, niin äiti lupas heittää mut kouluun. Olin suunnilleen samaan aikaan koulussa ku mitä juna tuli tiksiin, niin että en edes ollu niin hirveen aikasessa koululla. Matikkaa laskeskelin (ylläri) ja sitähän sitten oliki ekalla tunnilla. Kerrattiin jotain asioita ja mä sain jopa tuntea sen, miltä tuntuu ku osaa. Juu olin laskenu suurimman osan niistä laskuista jo kotona, joten laskin niitä vaan uudestaan *hihittelee*. Kuiteski... Tokalla tunnilla puheviestintää. Vois oikeastaan sanoa, että tapeltiin siitä, että tuleeko kirjotustaito katoamaan ja että kaikki olis sitten puhutussa muodossa - kaikki tieto esim olis jossain puhekoneessa, josta sitten niitä vois kuunnella. Ihan outo ajatus. Kolmas tunti oli sitten äikkää ja mitähän me tehtiin... Aah niin, me pisteytettiin noita yo-harjotuskokeen tekstitaidon vastauksia. Enpä nyt tiiä kuinka kehittävää se oli. No nyt ainaki tiiän, millä perusteilla tekstitaidon vastauksia pisteytetään sitten ylppäreissä. Äikän jälkeen hissaa ja vihdoin ja viimein saatiin Neuvostoliittoki hajotettua ja Jeltsin valtaan. Puhuttiin kans EU:sta hieman, mut se tuli sitten ite opiskeltavaks kokeeseen. Kerrattiin hieman tai no maikka selitti semmosta paperiaan, minkä olis tarkotus auttaa kertaamaan, siinä oli aika jana ja tärkeimpiä asioita eri ajoilta. Ihan hyödyllisen näkönen. Ussaa vikalla tunnilla. Maikka päätti laittaa meät kirjottamaan palautetta kurssista, mä jopa jaksoin kirjottaa aikasta paljon sitä palautetta. Sitten harjoteltiin miten kirjotetaan etiikan essee! JEE! Nyt osaan sitten senki - ainaki jotenkuten.
Oli kyllä aika inhottavaa ku jumitin koululla jonki aikaa, että lähen sitten 16.32 junalla Keravalle ja käyn kaupassa. No ei siinä mitään, mutku ulkona oli iiihan pimeä. Ja Keravalla sitten joku saatanan neropatti alko polttamaan täpötäydessä asemantunnelissa - tottahan toki mä kävelin suoraan sen perässä ja en päässy pois. Kävin kaupassa ostamassa itelleni "ruokaa". Eli munkin ja extempore Pringlesejä kanssa (ne sopii muuten kasvissyöjille kans! - purkin sivussa luki). Siellä sitten jumitin hetkosen, että Z-juna lähti. Taasen vaihteeks lipunmyyntivaunussa ja konnaria ei näy mailla, eikä halmeilla. Hieman tihutti ku pääsin Haarikselle - ei yhtään kiva. No en mä sinne kyllä kastumaan jääny. Kotiin vaan ja onnistuin tekemään vaikka mitä muuta, enkä laskenu matikkaa. Söin ja luin ussaa ja vaikka mitä. Sitten avasin jopa matikan kirjan - tehtävä ei heti auennu, joten järkevänä tyttösenä mesetin. Lopulta kuitenki aloin laskemaanki ja mähän jopa osasin sieltä niitä asioita! Oli kyllä ihanaa.
Tultiin Tuomon kanssa lopputulokseen, että Jessicalta ei pidä kysyä, että pääseekö Tuomo meille yöks viikonloppuna. Toisaalta sille ei varmaan kannata edes sanoa asiasta, eiköhän se tajua siinä vaiheessa ku Tuomo ei sitten perjantaina häivykkään... *hihii* Kärsiköön vaan... Jessica siis. Juu oon reilu, mut ei oo mun vika, että se ei tykkää mun kavereista!
Ja huomenna alkaa koeviikko...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)